Kuulin varmaankin väärin sairaanhoidon rajoista
YLE Keski-Pohjanmaa, vai onko se nykyisin kutistunut jo YLE Kokkolaksi kuten koko maakuntakin, kuulosti maanantaina kertovan, että Kokkola ei olisi halukas hoitamaan kruunupyyläisiä, jos nämä eivät liity Keski-Pohjanmaan viralliseen maakuntaan. Uhkaukselta tämä maakuntauudistusta valmistelevan työvaliokunnan ja sote-muutosjohtaja Ilkka Luoman teksti kuulosti.
Tuli vanhat ajat mieleen. Esko Lankila, joka tosiasiallisesti toimi Kokkolan ja osin tynkämaakunnan yksinvaltiaana, pani keskussairaalan hallintojohtajan hokemaan samankaltaisia iskulauseita 80- ja 90-lukujen vaihteessa, jolloin puuhattiin sairaanhoitopiirejä. Pahinta silloin muka oli, jos Kalajokilaakso ei tulisi Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin, mutta haluaisi sitten kuitenkin käyttää sen palveluja. Hallintojohtaja sai Kokkolalta erityispalkinnon.
Lankilalla saattoi olla tarkoituskin ajaa Kalajokilaakson väkeä pois Keski-Pohjanmaalta, sillä hän suhtautui näihin nynseästi, tai suorastaan vihamielisesti. ”Niillä on aina ketunhäntä kainalossa”. Lankilan fix-ide oli Kokkolan ja Pietarsaaren kaupunkien yhdistäminen, Kokkosaaren kaupunki, ja sen syntyä auttaisi, jos ”Helsinki” pakottaisi Pietarsaaren käyttämään Kokkolan palveluksia, ja haittaisi Lankilan mielestä, jos uudella sairaalalla olisi muutoinkin ollut runsaasti käyttäjiä. Siis myös Kalajokilaaksosta. Lankila selitti minullekin, että eihän ”Helsinki” voisi hienoa sairaalaa puolityhjäksi jättää.
Kiristys toimi silloin siten, että Kalajokilaakso todella jäi ulkopuolelle, ja siihen suuntaan se vaikuttaa nytkin Kruunupyyssä. Kokkola uhkaa menettää silloin 170 työpaikkaa, mikäli YLEn uutista on uskominen.
Lankilan aikana temppelin harjalla oli ministeri Ole Norrback. Hän halusi kauttani tietää, kumman Kokkolan ruotsinkieliset, siis RKP, haluaisivat sairaanhoitopiiriin, Kalajokilaakson vai Kruunupyyn. Vastaus oli, että tietenkin Kruunupyyn. Mielestäni vastaus oli perusteltavissa vain tunteella, sillä tietenkin Kruunupyy olisi voinut osallistua yhteistyöhön sairaanhoitopiirin kanssa kuten siihenkin asti muodollisesta rajasta välittämättä, ja tietenkin sama tilanne on nytkin. Kalajokilaakso jäi siis tuolloin ulkopuolelle. Saimme tynkämaakunnan, ja palveluja ropisi pois.
Muutosjohtaja Luoman mukaan erikoissopimuksia maakuntien välillä ei haluta tehdä. Varmasti halutaan. Sehän olisi vain yksityistämishankkeissa kovasti mainostettua tilaaja-tuottaja mallia. Toinen maakunta tilaa ja toinen tuottaa. Ei Kokkola halua luopua työpaikoista eikä veronmaksajista. Samoin kävi aikaisemminkin. Kalajokilaakso toivotettiin tervetulleeksi sairaalan käyttäjänä.
Työvaliokunta on siis mielestäni aivan hakoteillä. Sen sijaan sen pitäisi panostaa yhteistyön rakentamiseen myös Kalajokilaakson kanssa. Nythän kisan Kokkolan kaupunginjohtajastakaan ei pitäisi enää olla hidastamassa kontakteja ja tosi neuvotteluja. Nyt on se momentum, jolloin myös Suur-Keskipohjanmaa ja sen mukaiset palvelut on mahdollista rakentaa, jos halua ja taitoa vain on. Tähän saakka on vaikuttanut, kuin molemmat olisivat puuttuneet.
Sattuvasti päätoimittaja Kauko Palola totesi 5.12.2016: ”Keskipohjalaiset ovat vuosikymmeniä tottuneet tekemään yhteistyötä yli tiuhaan vaihtuvien hallinto- ja organisaatiorajojen. Sote-uudistus ei saa olla poikkeus.”
Mauri Nygård
Entinen Keski-Pohjanmaan Maakuntaliiton johtaja
-Tarjottu maakunnan medialle illalla ma 5.12.2016
-Julkaistu Kokkola-lehdessä 7.12.2016
