Rautaruukin fuusioasiassa on ollut merkillisen silmiinpistävää, miten hiljaa työläiset ovat alistuneet tilanteeseensa.
Varmaankin edusmiehet ovat palavereissa työnantajan ja poliittisten päättäjien kanssa alkuunsa toivoneet, että fuusiota ei tulisi. Kun jokaisen omankin puolueen johto ja edusmiehet ovat sitten vakuuttaneet ja valehdelleet, että mitään ei voida tehdä, niin väki on lammasmaisesti tyytynyt tähän.
Sen jälkeen on kuljettu palavereissa, joissa on keskusteltu fuusion jälkeisestä tilanteesta, ja varmasti edusmiehet ovat tehneet parhaansa, jotta toimintaa säilyisi mahdollisimman paljon Suomen puolella.
Uskoisin, että hyvistä suunnitelmista on puhuttu. Ruotsin puolelta on annettu ymmärtää, että se ja se toiminto tai tehdas säilyy ilman muuta. Sen jälkeen luottamusmiesten tehtävä onkin hyssytellä väki hiljaiseksi, jotta ei vaan suututettaisi tulevia uusia omistajia.
Hyssyttelyssä on tämä vuosi vierähtänyt. Itse kukin pelkää työpaikkansa puolesta ja varoo leimautua vaikeaksi henkilöksi. Töissä olevat ihmiset pelkäävät kokouksiinkin tulemista. Eläkeläisillä on hieman enemmän virtaa ja uskallusta, luonnollisista syistä.
Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että Suomi on eduskunnan osalta yksipuoluejärjestelmässä. Kaikki uskovat kansainvälisyyteen ja vapaakauppaan. Kuitenkaan täydelliselle vapaakaupalle ei ole olemassa mitään tieteellistä eikä käytännön todistamaa perustaa.
Kaikki on puppua, jonka kaikki eduskuntapuolueet ovat kuitenkin hyväksyneet opinkappaleekseen. Viime vaaleissa kuitenkin raahelaiset osoittivat etenkin demareille mielipiteensä.
Microsoftkin lupasi pyhästi Nokian kännykkäbisneksen ostaessaan, että Oulussa työpaikat säilyvät. Samalla tavalla uskotaan Raahessa.
Rautaruukilla on toimintaa niin monella paikkakunnalla, että luottamusmiehet olisivat halutessaan voineet järjestää kunnon mekkalat ja keskustelut tästä fuusiohulluudesta ja Rautaruukin strategisesta merkityksestä Suomelle.
Hulluutta fuusio suomalaisten puolesta on ihan riippumatta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hyppääminen tuntemattomaan on hulluutta.
Ministerit hyppäävät Koreassa ja ovat valmiita tukemaan stratergisista syistä Turun telakkaa. Eikö laivoille rautatavan toimittaja ole monin verroin strategisesti tärkeämpi, ja eikö tästä telakoitten tukemisestakin olisi pitänyt nousta Rautaruukilla kunnon älämölö!
Rautaruukkihan ei edes tarvitse valtion tukea. Päinvastoin se on tukenut valtiota.
Eläkerahastot olisivat voineet uhkarohkean fuusion estää. Nyt on ilmeisesti vielä mahdollisuus, että valtio ostaa Solidiumilta Rautaruukin osakkeet ja ilmoittaa, että ei lähde fuusioon.
Voitaisiinko maan hallituksessa vielä kuunnella järjen ääntä?
Mauri Nygård
IPUn vpj, toisinajattelija.fi
Kirjoitettu yöllä lähes samaan aikaan, kun tuli tieto, että Suomen eläkeyhtiötkin ovat päättäneet hyväksyä fuusion ruotsalaisen SSAB:n kanssa.
