Vastuutonta esimerkkiä toimittajalta

Archived in the category: Uncategorized
Posted by mnygard on 23 touko 19 - 0 Comments

(22.5.19)

Vastuutonta esimerkkiä toimittajalta

Minäpä kerron erään lehden toimittajalle, mitä hänen ja lastensa vuoksi tehdään.

Demokratian kulisseja ylläpitävissä maailmanparantajissa ja toisinajattelijoissa on ihmisiä, jotka pyyteettömästi tekevät työtä yhteiskunnan vaihtoehtojen esiin saamiseksi ja rauhan turvaamiseksi. Pelottaa, miten ryssäviha, sotapropaganda, jopa taloussota, ovat taas valloillaan. On suuri vaara, että joudutte toimittajat vielä sodasta kärsimään, kun oma napanne on JESS! Ulkopolitiikka? EVVK!

Yritämme uskoa kansanvaltaan, yritämme tarjota ajateltavaa vaalien välilläkin, mutta keskittynyt media sensuroi ja vaikenee, kuten siitäkin, että Keijo Korhonen tukee Väyrystä. Uhraamme rahaa ja aikaa. Esimerkki:

Yhden auton romuttamiseksi piti vaimonkin ajaa illalla kaupunkiin. Luulin hänen lähtevän sitten kierrokselleni maakuntaan, mutta hänpä oletti, että veisin kotiin. Kassissaan oli broileri ja muuta pilaantuvaa, mutta kotona käyminen olisi lyhentänyt yöstä tunnin. Tunnelma kiristyi! Otin polttoainetta ja ostin suklaata, muutakin. Kokemuksen mukaan helpottaa, kun saa sokeria vereensä. Vaan eivät maistuneet lahjukset.

Ensiksi Ullavaan. Jouduin etsimään vaalitelineitä, mutta kunnan puolesta oli taustalevyt. Tarvitsi vain taiteilla juliste ahtaan raamin sisälle ja nitoa kunnolla, ilkivallankin vuoksi. Kokoomuksen julistetta olikin revitty ja muutenkin se oli putoamaisillaan. Korjasin Kokoomuksen julistuksen.

Ja matka jatkui, edelleen mököttävissä tunnelmissa, Toholammille. Sinne kaksi julistetta.

Kohti Lestijärveä, välipysäkki Sykäräisissä. Viestiliikennettä naapuriin ei ollut, ja heräsinkin tunteeseen, että nyt taisin ajaa ohi. Siis takaisin 4 km. Telineet löytyivät, mutta paperin laittaminen lyhyeltä äijältä ei ollut helppoa. Oli paljon entisiä niittejä ja levy oli kupristunut. Piti kynsiä hyvä tovi niittejä irti. Ensimmäinen juliste meni silti silpuksi. Sormejani verille revin ja jätin julistepapereihin DNA:ta.

Keula kohti Lestiä klo 01:25, mutta auto kulki vain muutaman metrin. Sammui. Ei käynnistynyt. Virtaa oli, polttoainetta oli, ja remmi pyöri.

Odotin viereltäni jo isompaakin huutoa, tiedättehän, mutta hän osoittikin suuruutensa. Oli syönyt ostamani kaurajogurtin. Odottelimme vartin verran. Ei muutosta. Vaimo ehdotteli 112:ta, mutta minä lähdin polulle ulkoiluttamaan takapenkin matkalaista. Sitten tajusin olevani koiran kanssa rikollisissa puuhissa, pimeällä valaistulla ladulla.

Takaisin klo 02 radiouutisiin. Vaan auto ei käynnistynyt.

Konepelti ylös, penkit vaaka-asentoon ja protestista huolimatta siihen jäimme, ovet raollaan. Ikkunat eivät auenneet. Heräsin kylmään tunnin ja 40 minuutin kuluttua. Vaimo oli valvonut.

Ja ihme tapahtui. Klo 03:40 auto käynnistyi. Sitten elukoita peläten Lestille ja sieltä Halsualle. Aamu oli kaunis, etenkin sumuinen suo ennen Kanalan kylää. Kauris pellolla todisti, että hitaasti kannattaa kiirehtiä. Halsualle jätin viimeisen julisteen Tähtiliikkeen ilosanomasta. Kotona ennen seitsemää. 265 km.

Ja toimittaja markkinoi, että enpä tiedä viitsinkö käydä äänestämässä.

Mauri Nygård

Väyrysen Tähtiliikkeestä nro 224

toisinajattelija.fi

Laeave a Reply