Puusta, metsästä ja energiasta

Archived in the category: Uncategorized
Posted by mnygard on 05 huhti 17 - 0 Comments

Puusta, metsästä ja energiasta

 

Eräs ryhmä alkoi käydä sähköpostilla keskustelua puistojen puiden hakkuista ja metsistä. Osallistuin kahdella vuodatuksella. Tässä ensimmäinen. Kirjoitettu 040417.

 

En usko, että iso firma puistopuita himoitsee, mutta kannattaisi olla tarkka, kuka virkamiehistä saa takkapuita ja kuka myy kenties puita omaan laskuunsa. Kokkolassakin oli puistossa vanhojen ja vaarallisten puiden kaato-operaatio puistossa. Kävin katsomassa kantoja. En huomannut lahoa. Puiden harventaminenhan sitten todella johtaa vaaraan, että tuuli kaataa jäljelle jätettyjä.

Sinänsä Suomessa on nykyisin puita ja metsää enemmän kuin koskaan. Hakkuuylijäämää hakkuusuunnitteeseen nähden on kertynyt pitkältä ajalta.

Pahiten kato uhkasi metsiämme 1700-luvulta lähtien. Kylämaisemat olivat avaria. Silloin oltiin todella huolissaan ja syystäkin. Suurten ja erityisesti mastopuiden puutteen johdosta laivanrakennuksen painopiste siirtyi Pohjanlahtea myöten etelästä pohjoiseen. Kukin kaupunki oli siten vuorollaan tärkein laivanrakennuskaupunki.

Nyt vastaavaa syytä pelkoon metsäkadosta ei ole, paitsi että metsät ovat yksipuolistuneet. Uusimmat ohjeet ovat kuitenkin jo monimuotoisuudelle ymmärtäväisempiä. Suurimmat aukot tehtiin 50-luvulla, "osaran aukeat". Kostamus-tien varressakin oli 20 km suuruinen aukko. Niiden metsittyminen oli hidasta, mutta kyllähän siellä nyt jo puuta kasvaa.

Nykyisin oikeita avohakkuita ei enää sillä tavoin harrasteta. Sovelletaan kaistahakkuita, eli jätetään väliin metsää suojelemaan uuden taimikon kasvua ja odottamaan kaatovuoroaan.

Vedin aikoinaan Suomussalmen ekokunnassa viikon mittaisen kesäyliopiston kurssin teemasta pehmeä teknologia metsätaloudessa. Esim. prof Erkki Lähde oli oppositiossa silloin vallitsevaan suuntaukseen nähden. Oli kurssillamme. Hän korosti lehtipuiden ja vesakon tärkeyttä maaperälle. Ns H-kulttuurissa (Huikari) taasen tuotettiin maksimaalisesti biomassaa selluteollisuutta varten, tiheää turreikkoa sanoisivat jotkut.

Vallitseva oppi vaati hyvin harvan taimikon. Ne olivat varsinaisia oksankasvattamoita. Meilläkään ei veljeni harvennus kelvannut, vaan viranomaiset panivat omat miehensä harventamaan toiseen kertaan. Tuosta politiikasta on sentään nyt luovuttu. Metsänomistajia ei nyt enää taideta laittaa syytteeseen metsänhävittämisestä, jos harrastavat perinteistä harvennushakkuuta, jossa kaadetaan suurimmat ja jätetään nuoremmat kasvamaan. Puunkorjuu siinä tulee kalliimmaksi, ja lisäksi voidaan teoreettisesti syyttää, että kaadetaan perimältään parhaat pois ja jätetään huonommat jatkamaan sukuaan. Vaan kyllähän ammattilainen osaa poistaa kitukasvuisetkin, jos haluaa.

Metsänhävittämisestä on todella käyty käräjiä näihin asti ja tuomioita isännille on tullut. Harvennushakkuilla säästetään nuori metsä jatkamaan kasvuaan, joten saattaa usein olla maanomistajalle kuitenkin edullisin tapa. Riippuu, millä hinnalla eli kuka puut korjaa.

Minua saa sitten syyttää myös kantojen energiakäytön edistämisestä. Vedin yksityishenkilönä Kainuussa aika merkittävän projektin asiasta. Siinähän yksi tavoite oli raivata lisäpeltoa pienille tiloille ja sekin synti toteutui jossain määrin, kunnes pellonraivauksen ehdot muuttuivat. Ja keksintöjäkin tehtiin ja diplomityö ja yritys murskausalalle. Kannoissa on pohjoisessa jopa 30 prosenttia biomassasta, joten kyllä mahtaa kiinalaisille raaka-ainetta Kemissäkin riittää. Kannoista voidaan toki tehdä muutakin kuin energiaa, ja sen vuoksi metsätalous onkin vuosikymmeniä säästellyt kantoteknologiaa itselleen ja vastustanut muuta kehitys- ja yritystoimintaa, siis myös kantojen energiakäyttöä.

Kantoguru prof Pentti Hakkila Metsäntutkimuslaitokselta antoi vuonna 1981 ilmestyneestä tutkimuksestamme oma-aloitteisesti lausunnon kauppa- ja teollisuusministeriölle, ja kertoi, että tässä ovat olleet asialla täydelliset diletantit. Kannoista ei tulla koskaan tekemään energiaa, sanoi hän. Toinen on päivän tilanne. Nyt teollisuus itse on asialla.

Kantojen poistossa pienjuuristo jää maaperään ja siellä ravinteita juurien kuorikerroksissa juuri on. Toki köyhässä maaperässä kantojen poistaminen saattaa oikeasti vaikuttaa. Ravinteet on kuitenkin mahdollista palauttaa rakeisena tuhkana noille alueille.

Enemmän arvokkaita aineksia poistuu kokopuun mukana neulasten kautta, mutta niistäkin vain viimeisimmät neulaset. Nehän uusiutuvat männyllä aina jotain neljän vuoden välein, jos nyt oikein muistan. Ja miksipä en muistaisi. Kuusen neulaset pysyvät luokkaa kaksi kertaa kauemmin, etelässä vähemmän aikaa. Niin että runkopuun mukana ei suinkaan poistu kaikki puun elinikänsä aikana maastoon tuottama biomassa metsästä. En tässä kuitenkaan jaksa ryhtyä selvittämään tarkempia prosentteja.

Kun nyt kuulen joidenkin suojelijoiden vastustavan puu- ja bioenergiaa, jätteiden polttoa myös, niin pelkäänpä pahoin, että käynnissä on pienoinen kusetus. Jätteiden poltosta en ole lainkaan varma, että siihen halutaan tai osataan soveltaa riittävän kehittyneitä menetelmiä, mutta unohdetaan se. Mielestäni vastustuksen todellisena taustatukena ovat atomimiehet, kai jokunen nainenkin.

Meillä rakennetaan kahta isoa atomivoimalaa ja energian kulutuksen lisäys onkin pysähtynyt. Lisäksi maailmalla on meneillään kaikenlaisia energiaprojekteja öljyä korvaamaan. Hädissään minäkin Suomessa olisin ja puuenergiaa vastustaisin. Atomimiehenä. Onneksi valtiovalta on saatu ajamaan sähköautoa pyssyyn ja valehtelemaan, että se on saasteetonta liikkumista. HA HA!

Terv Mauri

 

Laeave a Reply