Toisinajattelija

Myös Suomen itsenäisyydestä on äänestettävä

Tätä kirjoittaessani (19.9.2014) Skotlannissa lasketaan ääniä ja ennuste on, että ei-puoli voittaa. Siitä huolimatta Skotlanti voitti maana, sillä se sai huomattavia myönnytyksiä Englannilta juuri ennen äänestystä.

Suomikaan ei ole itsenäinen, eikä itsenäisyyden menettämisestä ole päätetty lainmukaisesti, eikä kansalta kysytty mielipidettä nykyiseen tilanteeseen. Vuoden 1994 äänestyksen yhteydessä valehdeltiin niin rajusti, että eduskunnan rouva puhemieskin totesi, että ei hän tiennyt markasta päätetyn.

Ei äänestetty Nato-jäsenyydestäkään. Silti hallitus ja kaikki eduskuntapuolueet ovat junailleet läheiset sopimukset Naton kanssa. Niin läheiset, että putket on varmaan jo suunnattu idässä uudella tavalla.

Kansan halveksuntaa osoittaa salailu yhteisymmärryssopimuksen (MoU) laatimisessa. Nyt sopimusta kerrotaan laaditun jo vuodesta 2001. Esille on myös tullut tietoja, että sen sisällöstä on päätetty Suomessa kahteen kertaan, ensin tämän vuoden huhtikuussa ja sitten elokuussa.

Kansalle sopimuksen sisältöä ei kerrottu ennen allekirjoittamista. Sen jälkeenkin julkistettiin vain englanninkielinen versio ja vasta sen jälkeen, kun allekirjoituksesta oli kerrottu Ruotsin mediassa.

Merkillisintä on ministeriöstä saatu tieto, että koko sopimusta ei aiotakaan kääntää suomeksi! Kyllä tällainen panee epäilemään, että maamme johdossa jatkuu sama peli, mikä alkoi jo Esko Ahon hallituskaudella. Merkit viittaavat siihen, että kansalaisia retkutetaan jälleen.

Joka tapauksessa maallikon järjellä ajatellen maamme perustuslakia loukattiin, ja loukattiin myös Venäjän kanssa tehtyä valtiosopimusta.

Kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet salailun takana. Niin myös valtamedia. Yleisönosastokirjoituksistakin Nato-aiheisia on julkistettu varsin vähän. Myös allekirjoittaneen ja puheenjohtaja Pesosen kirjoituksia on päässyt roskakoriin. Muutoinhan Keskipohjanmaa julkaisee kokoomusuutisten ohella todellisenkin opposition kirjoituksia paremmin kuin moni muu lehti.

Eikös muuten Englannin olisi pitänyt estää sotavoimallaan kansanäänestys Skotlannissa ja Suomen lehdistön pitäisi käydä räikeää parjauskampanjaa Skotlannin separatisteja vastaan? Näinhän toimimme Ukrainan tapauksessa.

Mauri Nygård

Itsenäisyyspuolueen vpj

-Julkaistu Keskipohjanmaassa ja sitten useissa muissakin lehdissä-

Puheenvuoro Turun Nato-mielenosoituksessa 30.8.2014

On tässä kuljettu mielenosoituksissa. Turkuun saapui 50-60 Naton laivaa yhteisiin sotaharjoituksiin. Se antoi aiheen varsin extempore-mielenosoitukselle, jossa käytin puheenvuoja.

Pian tuon jälkeen Helsingissä oli 4.9.2014 ”Nyt saa riittää” mielenosoitus. Marssittiin pitkin Aleksanteria ja Eduskuntatalolla tuo noin 150 hengen joukko sitten pysähtyi. Antti Pesonenkin piti siellä puheenvuoron, mikä myös löytyy You tubesta.

Kohokohta Eduskuntatalolla oli, kun Ben Zyskovitz laskeutui portaita alas ja väki alkoi spontaanisti toistaa sanaa ”maanpetturi, maanpetturi, maanpetturi”. Mitähän mahtoi Ben mielessään tuntea?

Mahtoikohan kukaan saada tuota laskeutumista videolleen? Itse olin niin kiinni banderollissa, että ei siitä ehtinyt reagoida.

Kun tästä alhaalta kopioitte linkit Googleen, niin jo alkaa puhetta löytyä. Täytyy kyllä myöntää, että oli tuo Turun miekkarin otsikko vähän komianlainen. Pesen käteni sanavalinnasta.

Otsikko: ”Naton laivat helvettiin! – 30.8.2014 – Mauri Nygård – HQ”
Linkki: www.youtube.com/watch?v=afdX5CnbuLw

NSR – Nyt Saa Riittää! – 4.9.2014 – Antti Pesonen

 Kaikkein oleellisinta on halu tiedostaa asioita. Monen mielestä elämä on helppoa ja kevyttä, kun jättäytyy yhteiskunnan ulkopuolelle. Vastuu ei yhteiskunnasta vieraantuneita paina.

Toiseksi on hyvä tiedostaa, että ihmislajin historia (200 000 vuotta) on ollut suurelle osalle väestä kärsimysnäytelmä. Orjuudessa tai diktaattorin tai jonkinlaisen mielivallan alla elämistä kuitenkin. Eikä ole mitään takeita, etteivätkö normaalit olot voisi palata Suomeenkin, kun todelliset päättäjät niin haluavat, ja kansa nukkuu.

Kansallisvaltiot ovat poikkeus historissa. Vasta 1800-luvulla kansallisuusaate löi itsensä kunnolla läpi. Toisen maailmansodan jälkeen kehittyi kommunismin pelossa ns. hyvinvointivaltioita, joissa myös pienellä ihmisellä oli merkitystä ja sananvaltaakin. Lajin historiassa hyvinvointivaltio oli äärimmäinen poikkeus.

Parhaiten kansanvalta ja hyvinvointivaltio toimivat pienehköissä kansallisvaltioissa.

Ns. kommunismin tai ns. sosialismin kumoutuessa oli ennustettavissa, että nyt sitten seuraa pääoman hallitsema maailmankausi.

Valtaan pääsi äärioikeistolainen ideologia, jonka politiikkaa maitten parlamentit ja hallitukset toteuttavat. Suomessakin omasta perustuslaista välittämättä, ja kaikki eduskuntapuolueet ovat menon (esimerkiksi EU:n) hyväksyneet.

Tavoitteena näyttää olevan, vaikkei sitä haluaisi uskoa, kansallisvaltioiden ja kansanvallan hävittäminen. Uusi maailmanjärjestys.

Suomeakin ajetaan alas monella sektorilla. Eduskunnan valta on annettu EU:lle, joka on siirtämässä sitä vielä kauemmas USA:han ja suuryrityksille. Toisaalta valtion omaisuutta yksityistetään lähes lahjoittamalla. Viimeisin esimerkki Rautaruukki. Kuntapalvelut pyritään yksityistämään. Jne.

Maailmaaa johdetaan suuren rahan ja aseteollisuuden intresseistä.

Kannattaa muistaa, että Mister Europa Helmuth Kohlkin paljastui osin aseteollisuuden rahoittamaksi. EU käy nyt omissa nimissään kahta pientä siirtomaasotaa Afrikassa ja on ollut aktiivinen Ukrainassa, ja NATO-järjestöhän on aseteollisuuden menekinedistämisorganisaatio.

Kaikki oleellinen on suorastaan puppua, niin euro kuin vapaakauppakin.

Uusi uljas maailma on jo totta, eli asiat ovat usein juuri päinvastoin, kuin kerrotaan. Tämän mahdollistaa se, että median valtaa ei ole osattu ottaa mitenkään huomioon maitten valtiorakenteissa, ja toisaalta ihmiset ovat lajinkehityksensä puolesta vastustuskyvyttömiä mediaa ja joukkotiedotusta vastaan.

Mauri Nygård

IPUn vpj

Realistinen ihmettelijä ihmetteli (KP 23.7.14), miten ihmiset ostavat Eurooppalaiselta ruokatorilta hirmuhintaan vanhenemaisillaan olevaa ja paljolti marketeistakin löytyvää syötävää? Ihmettelijä ei näytä huomanneen, että ostaja saa kaupanpäällisiksi nautinnon siitä, kun myyjä puhuu huonosti suomea ja saattaapa osata jokusen sanan ranskaakin. Mauri Nygård, toisinajattelija.fi.

 Rautaruukin fuusioasiassa on ollut merkillisen silmiinpistävää, miten hiljaa työläiset ovat alistuneet tilanteeseensa.

Varmaankin edusmiehet ovat palavereissa työnantajan ja poliittisten päättäjien kanssa alkuunsa toivoneet, että fuusiota ei tulisi. Kun jokaisen omankin puolueen johto ja edusmiehet ovat sitten vakuuttaneet ja valehdelleet, että mitään ei voida tehdä, niin väki on lammasmaisesti tyytynyt tähän.

Sen jälkeen on kuljettu palavereissa, joissa on keskusteltu fuusion jälkeisestä tilanteesta, ja varmasti edusmiehet ovat tehneet parhaansa, jotta toimintaa säilyisi mahdollisimman paljon Suomen puolella.

Uskoisin, että hyvistä suunnitelmista on puhuttu. Ruotsin puolelta on annettu ymmärtää, että se ja se toiminto tai tehdas säilyy ilman muuta. Sen jälkeen luottamusmiesten tehtävä onkin hyssytellä väki hiljaiseksi, jotta ei vaan suututettaisi tulevia uusia omistajia.

Hyssyttelyssä on tämä vuosi vierähtänyt. Itse kukin pelkää työpaikkansa puolesta ja varoo leimautua vaikeaksi henkilöksi. Töissä olevat ihmiset pelkäävät kokouksiinkin tulemista. Eläkeläisillä on hieman enemmän virtaa ja uskallusta, luonnollisista syistä.

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että Suomi on eduskunnan osalta yksipuoluejärjestelmässä. Kaikki uskovat kansainvälisyyteen ja vapaakauppaan. Kuitenkaan täydelliselle vapaakaupalle ei ole olemassa mitään tieteellistä eikä käytännön todistamaa perustaa.

Kaikki on puppua, jonka kaikki eduskuntapuolueet ovat kuitenkin hyväksyneet opinkappaleekseen. Viime vaaleissa kuitenkin raahelaiset osoittivat etenkin demareille mielipiteensä.

Microsoftkin lupasi pyhästi Nokian kännykkäbisneksen ostaessaan, että Oulussa työpaikat säilyvät. Samalla tavalla uskotaan Raahessa.

Rautaruukilla on toimintaa niin monella paikkakunnalla, että luottamusmiehet olisivat halutessaan voineet järjestää kunnon mekkalat ja keskustelut tästä fuusiohulluudesta ja Rautaruukin strategisesta merkityksestä Suomelle.

Hulluutta fuusio suomalaisten puolesta on ihan riippumatta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hyppääminen tuntemattomaan on hulluutta.

Ministerit hyppäävät Koreassa ja ovat valmiita tukemaan stratergisista syistä Turun telakkaa. Eikö laivoille rautatavan toimittaja ole monin verroin strategisesti tärkeämpi, ja eikö tästä telakoitten tukemisestakin olisi pitänyt nousta Rautaruukilla kunnon älämölö!

Rautaruukkihan ei edes tarvitse valtion tukea. Päinvastoin se on tukenut valtiota.

Eläkerahastot olisivat voineet uhkarohkean fuusion estää. Nyt on ilmeisesti vielä mahdollisuus, että valtio ostaa Solidiumilta Rautaruukin osakkeet ja ilmoittaa, että ei lähde fuusioon.

Voitaisiinko maan hallituksessa vielä kuunnella järjen ääntä?

Mauri Nygård

IPUn vpj, toisinajattelija.fi

Kirjoitettu yöllä lähes samaan aikaan, kun tuli tieto, että Suomen eläkeyhtiötkin ovat päättäneet hyväksyä fuusion ruotsalaisen SSAB:n kanssa.

Milloin arkkipiispa Vikström pyytää anteeksi?

Kirkonmiehet Suomessa ja ulkomailla ovat ryhtyneet pyytelemään julkisesti anteeksi. Suomessa arkkipiispa Mäkinen pyysi kirkon puolesta anteeksi seksuaalivähemmistöjen kohtelua. Koko kansakunnan kohtelua hän ei pyytänyt anteeksi.

Kirkko nimittäin syyllistyi kardinaalivirheeseen (syntiin?), kun arkkipiispa Vikström kannatti aikanaan Suomen EU-jäsenyyttä ja siten myös euroa.

John Vikström olisi voinut yksinäänkin vaikuttaa niin, että kansa olisi äänestänyt EU-jäsenyyttä vastaan, mutta sen sijaan hän ilmoittikin kannattavansa jäsenyyttä. Meni siis suuren rahan puolelle kansanvaltaa ja kansallisvaltioita vastaan. Meni käytännössä kannattamaan uusliberalismia ja hyvinvointivaltion purkamista.

Joukkoanteeksipyyntöjä on ollut muuallakin kuin kirkon piirissä. Venäjällä media pyysi anteeksi 70 vuotta harjoittamaansa valehtelua, vääristelyä ja aivopesua. Milloinkohan Suomen media pyytää anteeksi viimeisten 25 vuoden aikana harjoittamaansa propagandaa ja todellisen opposition äänen vaimentamista?

Suomessahan ollaan eduskunnan osalta käytännössä yksipuoluejärjestelmässä, ja maassa on vain ”putinmedia”. Venäjällä on voimakas putinmedia, mutta joitain kanavia sentään oppositiollakin.

Ilmeisesti on liikaa vaadittu, että arkkipiispat ottaisivat merkittävissä asioissa reilusti kantaa suuren enemmistön puolesta pientä eliittiklikkiä vastaan. Lähes ainahan kirkko on mennyt hallitusvallan puolelle, niin Lutherkin.

Mauri Nygård
IPUn vpj
toisinajattelija.fi

———————————————————

Hei,
Maurin juttuun liittyen pari kommenttia.
 

Arkkipiispa John Vikström kirjoitti Helsingin sanomissa 27.4.1994 sivulla 2 otsikolla "Euroopan arvot" mm. seuraavaa:
 

"Euroopan yhdentymisessä on kysymys siirtymisestä yksilökeskeisestä ja nationalistisesta ajettelusta yhteisen vastuun tiedostamiseen".
"Tätä taustaa vasten ymmärtää hyvin, että Maastrichtin sopimus määrittää eräitä arvoja, joita pitää toteuttaa kaikissa jäsenmaissa. Tällaisia ovat vapaus, demokratia, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittaminen sekä kansojen keskinäinen solidaarisuus, johon kuuluu myös jokaisen kansan historian, kulttuurin ja traditioiden kunnioittaminen".
 

Eli kyllä Vikström samoin kuin ex-arkkipiispa Juva ja ortodoksikirkon arkkipiispa kannatti Suomen liittämistä EU:hun. Kaikkien heidän kannatuskirjoituksensa julkaistin HS:n 2-sivulla v. 1994.
 

Yt
Antti

Vapaakauppa EU euro – kaikki puppua

Hitlerin Saksassa sovellettiin ideaa, että kun valhe on tarpeeksi suuri ja törkeä, niin ihmisten on pakko se uskoa. Samaa ideaa toteutetaan nyt Suomessa ja EU:ssa. Ehkä natsi-Saksaakin täydellisemmin, sillä on suorastaan vaikea löytää hallituksemme isoista asioista sellaista, mikä kestäisi totuudella valaisun.

Eräs valheen ja teeskentelyn riemujuhla ovat myös Kokkolan Chydenius-seminaarit, vapaakauppaseminaarit. Sinänsä pieni asia maailmankaikkeudessa, mutta kuvaava ajan hengelle. Tunnen myötähäpeää joittenkin tuttujeni puolesta, joiden on pakko kultapossukerhoon kuulumisensa johdosta olla siellä mukana ja laulaa uuden maailmanjärjestyksen virsiä. En kehtaa mennä heidän hartaustilaisuuteensa häiriköimään ja tunnelmaa pilaamaan.

Toisinajattelijoita ei näissä seminaareissa ole alustajiksi tarvittu. Ensimmäisessä seminaarissa kesällä 1994 tuli tosin eräs Ehrnrootheista kysyneeksi, että miten vapaakaupan oloissa turvataan suomalaisten työllisyys?

Hyvä kysymys, hyvä kysymys, vastasivat poliitikot. ABB:n pääjohtaja Percy Barnevik vastasi, että tietenkin voitaisiin soveltaa samoja keinoja kuin tähänkin asti, siis tulleja, tuontikiintiöitä, standardeja jne, mutta kansainvälisen suuryrityksen pääjohtajana sen sijaan suosittelen palkkahaitarin (elintasohaitarin) kasvattamista.

Kuntien ahdinko on tahallista

Tätä politiikkaa meillä on sitten johdonmukaisesti toteutettu. Kuntien ahdinkokin on saatu aikaiseksi siten, että on vähennetty rikkaitten verotusta, mikä onkin ollut koko EU-kauden jatkuva trendi. Köyhtynyt valtio on sitten alentanut valtionosuudet kunnille likimain puoleen. Tästä kärsivät eniten vähäosaiset. Rikkaat käyttävät yksityispalveluja, ja yksityistämiseen myös kuntien yhdistämisillä tähdätään.

Rajua kuntien lukumäärän vähentämistä ”talouden keinoin” suunniteltiin jo vuoden 1987 ”rakennemuutoshallituksen” aikaisissa kirjoituksissa. Kysymys on kuitenkin ideologiasta, ei taloudesta. Yksityistäminen on EU:ssa itseisarvo. Kaikki on suunnitelmallista ja tarkoituksellista.

Ricardon reunaehdot eivät ole voimassa

Koko usko täydellisen vapaakaupan hyvyyteen on kuitenkin täyttä puppua. Sille ei ole mitään tieteellistä perustetta eikä käytännön todistusta. Täydellisestä vapaakaupasta hyötyvät suurimmat ja vahvimmat yritykset ja kansantaloudet. Kaikki keskittyy, kun vallitsee ns. absoluuttinen etu, joista yksi on halpa valuutta yliarvostettuun euroon verrattuna.

Vapaakaupan puolustajat vetoavat pohjimmiltaan vain David Ricardon 200 vuotta vanhaan teoriaan suhteellisesta edusta, että vapaakaupassa kaikki voittavat. Vaan nykyisin eivät voita, sillä meillä ovat nämä vapaudet (tavaroiden, palvelujen, työvoiman ja pääoman liikkuminen). Teorian reunaehdot eivät ole voimassa.

Uusi maailmanjärjestys

EU:ssa kysymys ei todellakaan ole kansojen tai kansalaisten tai työläisten hankkeesta, vaan maailman tosirikkaitten edusta ja vallasta.

EU:ssa päätettävänä oleva EU:n ja USA:n välinen sopimus toteuttaisi jo hyvin pitkälle ns. uuden maailmanjärjestyksen, jossa kansanvalta olisi heitetty romukoppaan. Itse asiassa USA on ollut alusta asti suunnittelemassa ja tukemassa EU:n synnyttämistä ja nyt siis näitten liittovaltioiden asiallista yhdistämistä siinä mielessä, että yritysvalta menisi usein valtioiden ja kansanvallan ylitse. Tätä meidän yksipuoluejärjestelmässä toimiva eduskuntamme eli meidän radikaali, äärioikeistolainen valtaeliittimme on ollut edistämässä, ja valtamedia on siinä mukana.

Kaikki eduskuntapuolueet ovat siis näyttäneet vihreää valoa USA-sopimukselle. No, Vasemmistoliitto vilautti vaaliohjelmassaan hieman myös punaista, kun toisaalta on eduskunnassa hankkeen etenemisen hyväksynyt, reunaehtojen kera, kuten asiaan kuuluu.

Päättämään Suomen eduskunta ei asiassa päässekään. EU:lle on annettu valta solmia sopimuksia puolestamme. Emme ole itsenäinen kansakunta, vaikka sitä leikitään ja kansaa hämätään.

Radikaali, äärioikeistolainen klikki

Kun eduskuntapuolue haluaa lopettaa oman ja eduskunnan vallan ja haluaa luovuttaa sen maan rajojen ulkopuolelle käytännössä talouselämän käsiin, niin kysehän on todellakin radikaaliryhmästä ja samalla äärioikeistolaisesta politiikasta. Tämä klikki sen sijaan nimittelee radikaaleiksi ja äärioikeistolaisiksi niitä, jotka haluaisivat säilyttää aikaisemman kansanvallan, tai tarkemmin ottaen, jotka haluaisivat sen palauttaa. Asiat on käännetty päälaelleen.

Median valta puuttuu perustuslaista

Mediasta on tullut osa hallintovaltaa, eikä median valtaan olla osattu varautua valtioiden perustuslaeissa. Toisaalta ihmisille ei ole voinut kehittyä mitään hälytyskelloja median kautta tulevia valheita vastaan. Siksi olemme nyt niin avuttomia ja historiallisesti uudenlaisessa tilanteessa.

Sotateollisuuden menekinedistämisorganisaatio

Suomessa käynnissä oleva median keskittyminen lisää myös natottamisen helppoutta. Nato, tuo USA:n sotateollisuuden menekinedistämisorganisaatio, esitetään suorastaan rauhanjärjestönä kuten yhteistyökumppaninsa EU:kin.

Tosiasiassa Naton tehtävä on ylläpitää jännitystä ja vähintäänkin pikkusotia maailmassa. Pitää löytää ja keksiä vihollisia. Neuvostoliiton viimeinen presidentti totesikin USA:ssa käydessään, että teen teille pirullisen tempun. Otan pois vihollisen.

Tuon jälkeen Nato ja EU ovat saartaneet ja ärsyttäneet Venäjää uusilla jäsenmaillaan, tutka-asemillaan ja mm. Georgian sodalla.

Tarve kunnollisen vastustajan löytämiseksi on suuri, sillä ei Afganistanissa tai Irakissakaan voi ikuisesti oleskella. Nämä sodat ovat kuitenkin tehneet sotateollisuudelle suuren palveluksen, ovat olleet onnistuneita operaatioita, joten maat voitaneen jo vaikka jättää oman onnensa varaan.

Ensimmäisen Saddam Husseinia vastaan käydyn sodan jälkeen silloinen USA:n presidentti, isä Bush, totesi, että tällainen sota tarvitaan kerran viidessä vuodessa. Niinpä Irakin valloittaminen jätettiin sitten pojalle, jonka syyt hyökätä olivat täysin valheellisia.

Mister Europa ja asekauppias

EU:n synnyttämisvaiheessa 90-luvulla Länsi-Euroopan merkittävin poliitikko oli Saksan liittokansleri Helmuth Kohl, Mister Europaksi kutsuttu. Hänen lähelleen kuvissa tungeksittiin. Kohl joutui kuitenkin poistumaan äkisti kuvista, kun paljastui, että kansainvälinen asekauppias rahoitti hänen politiikkaansa.

Tällä hetkellä EU, tuo rauhanjärjestö, käy virallisestikin omissa nimissään kahta siirtomaasotaa Afrikassa, Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Siellä pitää nyt olla pieni määrä suomalaisiakin. YK on syrjäytetty rauhanturvaamisasioissa täysin. YK:sta saattaisi olla haittaa omaisuuksien ohjailussa.

EU:n ja lännen edustajat kävivät myös Länsi-Ukrainassa innostamassa mielenosoittajia kaatamaan vaaleilla valittu presidentti. Siellä myös ammuttiin samoilla aseilla niin mielenosoittajia kuin poliisejakin ja lisättiin tällä tavoin raivoa ja väkivaltaisuuksia.

Puhelinkeskustelussa EU:n ulkoasiainhoitaja Catherine Ashtonin kanssa Eestin ulkoministeri Urmas Paet paljasti saamansa tiedon, että tarkka-ampujat olivat ilmeisesti uuden hallinnon palkkaamia.

Puhelu hakkeroitiin ja tuli julkisuuteen kevättalvella. Ashton totesi puhelussa: ”Luulen, että me emme halua tutkia sitä.”

Ukraina on kohtalaisen keinotekoinen valtio. Etelässä toteutui nyt Krimin venäjänkielisten tahto, ja sitä kunnioitan. Länsi-Ukraina haluaa selvästikin liittyä EU:hun. Saallittakoon se, vaikka tekivätkin siellä väkivaltaisen vallankumouksen. Itä-Ukraina on sitten historiallisesti ja kielellisesti toista maata. Jos se haluaa liittoon Venäjän kanssa, niin miksei se voitaisi hyväksyä?

Jos itseään suurvaltana pitävä Venäjä lähtee sotilaallisesti mukaan Itä-Ukrainaan, niin kaikki tahot lännessä eivät suinkaan ole siitä pahoillaan.

Kurjien kurjistamista

Puppua on myös Kreikan tukeminen. Jokaisen asioita seuranneen piti tietää, että suurelta osin ulkomaisille pankeille tukirahat valuvat, ja että IMF:n, Maailmanpankin ja Euroopan keskuspankin vaatimat ”rakenneuudistukset”, joita Suomen hallituskin tuki, tarkoittivat väestön kurjistamista eikä talouskasvun edistämistä.

Samaa lääkettä oli käytetty huonolla seurauksella jo niin monta kertaa eri puolilla maapalloa, että jokaisen talousministerin piti olla tuloksesta tietoinen. Oleellista olikin nyt jälleen yksityistämisen edistäminen ja elintasohaitarin kasvattaminen.

Valtiosopimus Kreikan kanssa

Kreikan tukemiseen liittyy sellainenkin puppu, että ulkoministeriömme julkaisi helmikuussa 2012 tiedotteen ja valokuvan, jossa solmittiin valtiosopimus Kreikan ja Suomen välille Suomen Kreikalta saamista vakuuksista.

Allekirjoittajana kuvassa oli Suomen puolesta valtiovarainministeri Jutta Urpilainen.

Itse sopimus julistettiin salaiseksi. Jotkut tekivät vakuuksien salaisuudesta valituksen ja oikeus julistikin sopimukset pääosin julkisiksi. Mitään valtioiden välistä sopimusta ei kuitenkaan löytynyt, vain pankkien kanssa tehdyt sopimukset. Kun Helsingin Sanomat tämän kertoi, Urpilaisen ja Venizeloksen bluffikuvalla varustettuna, niin lehden päätoimittaja erotettiin kahden viikon kuluttua. Samalla viikonlopulla erotettiin myös Demari-lehden päätoimittaja.

Tapahtumasta on kerrottu seikkaperäisesti toisinajattelija.fi blogissa keväällä 2013, mutta tapahtumahan on niin häpeällinen ja poliittisesti merkittävä, että varsinainen media ei voi siitä isoja uutisia enää tehdä. Hesarin tapaus riitti. Natsi-Saksan periaate isoista asioista tiedottamisesta pitää.

Vakuussopimuksesta tuli siis pannukakku, grease cake.

Lisää työttömiä

Kansalaisia itkettää ja naurattaa talouseliittimme pyrkimys hoitaa maan taloutta lyhentämällä opiskeluaikoja ja nostamalla eläkeikää. Vierastyövoimalla on samalla vapaa pääsy maahan, ja maassa on luokkaa 400 000 työtöntä. Tarvittaessa koko Eurooppa, oikeastaan koko maapallokin, on työvoimareservinämme, jos pula työvoimasta joskus yllättäisi.

Terveyskeskuslääkäreistä on kyllä pulaa ja joistakin muistakin erikoisammattilaisista. Kun ei ole koulutettu tarpeeksi, niin on voitu luoda markkinat yksityiselle bisnekselle. Se on tärkeintä, ja kaikki on tarkoituksellista.

Klikkaa kuva suuremmaksi

Vakaa valuutta

Media ja poliitikot väittivät kymmenisen vuoden ajan, että euro on vakaa valuutta. Niin teki vielä marraskuussa 2013 oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Kokkolassa. Selitti, että euro on hyvä ja vakaa.

Jotenkin sitä odottaisi oikeusministeriltä normaalia enemmän rehellisyyttä.

Todellisuudessa euron arvo dollariin verrattuna oli noussut välillä 2001-2008 ääriarvojen mukaan laskien 94 prosenttia. Siis aivan hirmuista! Ikäänkuin palkkamme olisi lähes kaksinkertaistunut amerikkalaisiin verrattuna.

Sittemmin euro on devalvoitunut parisenkymmentä prosenttia, mutta aivan yliarvostettu se edelleen on, ja turismimaat kärsivät eniten. Kreikan kansaa rangaistaan eurosta, mikä valuutta sopii vain Saksalle.

Mahdollisen ja mahdottoman yksityistäminen

Juuri kaiken mahdollisen ja mahdottoman yksityistäminen on kaiken tavoitteena. Julkisen sektorin, kuntien ja valtioiden alasajo. Valta rahalle. EU on tässä projektissa hyvä työväline, kuten toisetkin vastaavat yhteenliittymät maapallolla. Samaa edistävät esimerkiksi järjestöt IMF, WB, WTO, bilderbergeistä ja vastaavista puhumattakaan.

Yksi osa yksityistämiskampanjaa on valtion omaisuuden myyminen ja lahjoittaminen. Jostain syystä yleensä ulkomaille. Hulluin lahjoitus tapahtui norjalaisille, kun annettiin mitättömästä hinnasta Kemiran lannoiteteollisuus ja samalla miljardien arvoinen Soklin malmiesiintymä.

Ostettiinhan tosin meille kalliilla myös ilmaa eli tarpeettomia taajuusoikeuksia Saksasta. Silloinen kykypuolueen vastuuministeri on nyt korkea-arvoinen valtion virkamies.

Pelastakaa Rautaruukki!

Tällä hetkellä tyhmin ja tuhmin hanke on fuusioida Rautaruukki ruotsalaisen SSAB:n kanssa siten, että suomalaisten äänivalta ei tulisi vastaamaan sijoitetun omaisuuden määrää. Samalla lahjoitettaisiin Rautaruukin hallitsema arvokas tietotaito kilpailijalle. Sehän otettaisiin sitten käyttöön myös Ruotsin puolella.

Yrityksistä SSAB on tehnyt negatiivista tulosta. Rautaruukki on sen sijaan näinä huonoinakin vuosina tulouttanut valtiolle kolmen vuoden aikana yhteensä 72 miljoonaa euroa. Kysymys on siis lypsävästä lehmästä, mikä ei nyt valtiontukea tarvitse.

Ministeri Jan Vapaavuori (kok) on lennellyt Koreassa saakka, kun haluaa valtion tukevan taloudellisesti Turun telakkaa. Hänen mielestään telakka on maalle strategisesti tärkeä. Eikö sitten paljon paremmin Rautaruukki ole strategisesti tärkeä? Sehän tuottaa rautaa telakallekin, toimii hyvinkin monella paikkakunnalla ja työllisyyden kannalta vaikeilla alueilla.

Rautaruukki on varmasti strategisesti ja aluepoliittisesti tärkeämpi. Kaiken lisäksi sen säilyttämiseen suomalaisten hallussa ei tarvita lainkaan rahaa, vain tahtoa.

Mihin ulottuu hallituksen Suomi?

Kai yksityistämishalujen lisäksi täytynee olla jokin muukin syy vimmaan myydä ja lahjoittaa valtion omaisuutta ulkomaille ja länteen. Voisiko taustalla olla niin hullu ja vainoharhainen, russofobinen ajatus, että kun maasta tehdään lännen siirtomaa, niin sitten länsi puolustaa, kun pirullinen ryssä hyökkää? Otan mielelläni vastaan muita selityksiä.

Soini-ilmiö on puppua

Puppua on myös koko Soini-ilmiö. Perussuomalaisten nousu perustuu median harjoittamaan propagandaan ja valheeseen. Soinista tehtiin maan ainut EU-jäsenyyden vastustaja, vaikka mies ei ole koskaan esittänyt EU:sta tai eurosta eroamista.

Haluttiin, että ihmiset äänestävät vaaratonta, vain ministeriksi pyrkivää Soinia ja hänen puoluettaan, jolloin todelliset vaihtoehdot eivät pääse esiin.

Kun ihmistä on näin jymäytetty, niin miten hän mahtanee toimia? No yksi kieltää jymäytyksen. Ei suostu uskomaan kuulemaansa tai lukemaansa. Toinen kääntää omia mielipiteitään enemmän EU:ta ja Natoa myötäileviksi, jotta olisi samassa linjassa puheenjohtajan kanssa. Kolmas alkaa murjottaa eikä äänestä seuraavissa vaaleissa, ei ehkä koskaan.

Nämä kaikki ovat valtaeliittimme toivomia reaktioita. Joku kuitenkin antaa itselleen erehdyksensä anteeksi ja vaihtaa puoluetta.

Anders uusliberalismin mainosmiehenä

Tämä teksti syntyi Kokkolan jokavuotisen Chydenius-seminaarin innoittamana.

Anders Chydeniuksella pyritään siis perustelemaan EU-jäsenyyttä ja täydellistä vapaakauppaa. Hänhän oli tienraivaaja ja toisinajattelija. Hän oli pienen ihmisen puolella ja halusi päästä eroon merkantilismista ja feodalismin jäänteistä.

Hän kritisoi pappina kirkkoa ja yhteiskuntaa kuin Kai Sadinmaa nykyisin. Uskon, että hän olisi kritisoinut myös niitä piispoja, jotka ryhtyivät kannattamaan EU-jäsenyyttä. On siis mielestäni suuri vääryys tehdä hänestä tänä päivänä täydellisen vapaakaupan airut ja sitä kautta uusliberalismin kannattaja.

Tottakai kauppaa tarvitaan, mutta tappiokseen sitäkään ei kannata harjoittaa eikä tarvitse hyväksyä rahan ylivaltaa.

Voin väittää, että Anders olisi nimennyt 90-luvun laman ensimmäiseksi integraatiolamaksi ja nykyisen toiseksi. Olen myös suorastaan varma, että tämän päivän eliittimme ei tuntisi Andersia, jos tämä vastaan tulisi.

Mauri Nygård

www.toisinajattelija.fi

mnyg@pp.kpnet.fi

Klikkaa tekstiä suuremmaksi.

Klikki, joka on halunnut laittomasti lopettaa Suomen tasavallan ja on onnistunutkin siinä, sai EU-vaaleissa luvan jatkaa vallassa. Sillä, että jopa suurinta puoluetta kannatti vain 9 prosenttia äänioikeutetuista, ei ole mitään merkitystä. Ääniä, joita ei ole annettu, ei lasketa.

Alhaisen äänestysprosentin johdosta RKP:kin sai edustajan.

Maassa ovat siis ääriainekset vallassa, ja kansa nukkuu, vaikka käydään uutta pitkitettyä ”talvisotaa”. Aseet ovat nyt toiset kuin aikoinaan, ja hyvä niin. Äänestyslipulla ihmiset olisivat voineet sanoa, että jo riittää.

Vaikka eduskuntamme onkin yksipuoluejärjestelmässä ja maassa pelkästään ”putinmedia”, niin todellista oppositiota eli eduskunnan ulkopuolisia puolueita runsaasti äänestämällä maahan olisi saatu uudet vaalit. Kyllähän muutos vaaleissa oli nytkin oikean suuntainen, mutta ei riittävä.

Itsenäisyyspuolueella oli nousua edellisistä EU-vaaleista peräti 60 prosenttia. Kiitos äänestäjille siitä ja kiitos myös henkilökohtaisista äänistä, nousuahan niissäkin vähissä oli. IPUa äänestivät todella periaatteen ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet, missä niin maassa kuin maailmassakin mennään.

Nythän yhdistetään jo EU:ta ja USA:ta, ja kaikki vanhat eduskuntapuolueet ovat sen hyväksyneet. Yksi tosin sekä hyväksynyt että vastustanut. Kertokaa se myös naapurille! Juuri muuta tiedotuskanavaa ei IPUlla olekaan.

Useat olivat havainneet, että EU-jäsenyyden vastaiseksi markkinoitu Perussuomalaiset ei sellainen puolue olekaan. Tilalle on kyllä tulossa uusia harhaanjohtajia, vähintäänkin yhtä miellyttäviä kuin Esko Aho aikoinaan.

Mauri Nygård

Itsenäisyyspuolueen ehdokas

Tämä teksti lähetettiin EU-vaalien jälkeen kaikille suurimmille päivälehdille. Tiettävästi vain Pohjois-Suomen pää-äänenkannattaja Kaleva sen julkaisi.

Toisinajattelija tuli hakkeroiduksi

Toisinajattelija sai tosiaankin kunnian tulla hakkeroiduksi. Niinpä sivuilla ei päästy kertomaan, että olenhan se minäkin ehdokkaana EU-vaaleissa. Sivuilta katosi siis väylä, jota kautta olisin voinut lisätä aineistoa. Samoin sivun yläpalkista katosi vaalijulisteessa käytetty valokuva. Nyt tuossa yllä. Ensin kuvaa oli hieman pilattu, ja sitten kuva häipyi pois kokonaan. Asiantuntijan avulla luulen nyt onnistuvani uuden aineiston lisäämisessä.

Kiitokset kuitenkin IPUa ja allekirjoittanutta äänestäneille, vaikka henkilökohtaiseen vaalityöhön en oikeastaan ehtinyt. Eteenpäinmenoa oli prosenteissa laskien huimasti, mutta mitään suurta läpimurtoa ei tullut. Paljon suurempi oli menestys EU:ta vastustavilla puolueilla monessa muussa maassa. Britannian itsenäisyyspuolueestakin tuli maansa suurin puolue. Sitäkään Suomen Yle ei olisi päästänyt periaatteensa mukaan vaalikeskusteluihin hallituspuolueitten kanssa.

Suomalaiset ovat hitaita, tai sitten poliittisesti lahjattomia, kuten Paasikivi totesi.

Onhan minulla ollut aiemminkin muutama erikoinen kokemus. Noin kymmenen vuotta sitten netti temppuili pitemmän aikaa, kunnes näytölle ilmestyi englanninkielinen teksti, että Echelon palvelimella on ruuhkaa. Echelon oli ainakin siihen aikaan nimeltään USA:n maailmanlaajuinen sähköisen viestinnän vakoilujärjestelmä, jonka olemassaolo kyllä periaatteessa tiedettiin. Nyt amerikkalainen paljastaja Snowden on kertonut, että myös Suomen valtio tekee näillä aloilla vakoiluyhteistyötä USA:n kanssa.

Olisin voinut saada kunnian joutua Echelonin seurattavaksi siksi, että yritin levittää Suomen medialle kirjoitusta, jossa USA:n presidentti päättääkin luopua Irakin sotaretkestä. Presidentti päättää ryhtyä kirjoituksessani rauhanmieheksi.

Mihinkään tuo kirjoitus ei kelvannut. Ensimmäisen tarjouskierroksen tekstistäni tein heti syksyllä 2001 11.9. terroriteon jälkeen. Yritin esittää, miten kosto olisi tyhmää. Paljon ihmisiä kuolisi, myös amerikkalaisia.

EU:n ja USA:n yhdistäminen

Juuri täällä hetkellä tärkein EU:ssa käsiteltävä asia on sopimus USA:n kanssa. Alkuunsa sopimuksesta käytettiin Suomessa nimeä kauppa- ja kumppanuussopimus. Nyt se on lyhennetty mitäänsanomattomaksi kirjainyhdistelmäksi TTIP.

Kuultuani ylistyssanoja sopimuksen erinomaisuudesta aloin viime vuonna epäillä, mistä oikein onkaan kysymys. Viimeistään kuultuani radiosta Ylen kanavalta erinomaisen miellyttävän naisäänen kertoilevan sopimuksen ihanuudesta olin kutakuinkin varma, että tässä on koira haudattuna. Naisen taustaa ei kerrottu, mutta netin avulla selvisi, että kyseessä oli The American Chamber of Commerce in Finland.

Olin niin paljon aktiivinen, että sain Vaihtoehto EU:lle järjestön hallituksen pyytämään aiheesta kirjoituksen tutkivaa journalismia Suomessa harjoittavalta toimittaja Riikka Söyringiltä. Riikan artikkeli julkaistiin VEU lehdessä numero 4 vuonna 2013.

Sopimuksessa vähäisten tullien ja standardien poistaminen on vain sivuseikka. Tärkeämpiä ovat maatalouteen ja ympäristöön liittyvät kysymykset ja kaikista tärkein on ns. investointisuojasopimus, jota aikoinaan yritettiin MAI sopimuksen nimellä.

Suomen hallituksen valiokunta, johon myös Tarja Halonen kuului, hyväksyi MAI sopimuksen, mutta Ranskan kansa ei, ja sopimus siis kaatui, silloin.

Investointisuojasopimuksen mukaan kiistat yritysten ja valtioiden välillä ratkottaisiin välimiesoikeuksissa. Valtiot eivät saisi asettaa esteitä voittojen saamiselle.

Suomen eduskuntapuolueet ovat kaikessa hiljaisuudessa käsitelleet USA-sopimusta ja evästäneet edustajiaan EU:ssa. Kaikki ovat kannattaneet sopimusta. Tosin siellä on reunaehtoja, kuten oli Esko Ahollakin EU:hun mentäessä.

Todennäköisesti eduskunnan suuri valiokunta tulee vielä käsittelemään sopimuksen ja tullee muodostamaan eduskunnan kannan. Selvää käsitystä proceduurista ei ole kansanedustajillakaan. Sitä ei siis ole kerrottu.

Toisaalta nyt voikin käydä niin, että eduskunnan kannalla ei ole mitään merkitystä. EU:n perustuslain (Lissabonin sopimus) hyväksymisen jälkeen EU:lla on nyt lupa tehdä sopimuksia ihan omiin nimiinsä. EU on oikeushenkilö. Mahdollisesti EU käyttää tätä oikeuttaan meiltä lupaa kysymättä. Mahdollisesti ei.

Rivikansanedustajillakaan ei ole varmuutta tilanteesta.

EU-vaalien jälkeen sain käsiini vetoomuksen, jossa toivotaan, että sopimusta ei hyväksyttäisi, tai että se ainakin neuvoteltaisiin uusiksi. Vetoomuksen on allekirjoittanut suuri joukko Suomen akateemista eliittiä, siis professoreita, tohtoreita, tutkijoita usealta eri tieteen alalta.

Kovin on eliittimme myöhäisherännyttä. USA-sopimusta on virkamiestasolla neuvoteltu tietämättämme (?) vuodesta 2011 lähtien.

Mediamme on yleisesti ottaen kehunut sopimusta, jonka on EU-jäsenyyden tavoin ennustettu tuovan lisää hyvinvointia. Ylistys on ollut hyvin saman kaltaista. EU-jäsenyys sai kuitenkin heti alkuunsa 90-luvun alussa aikaiseksi kaikkiin jäseniksi pyrkiviin maihin talouslaman tai taantuman, ensimmäisen integraatiolaman Suomeenkin; nyt ollaan toisessa.

Ylen MOT ohjelma oli kuitenkin toista maata. Siinä selviteltiin EU:n taustavoimia, ja EU- ja ulkomaankauppaministerimme Alexander Stubbkin sai sanoa käsityksensä. Hän totesi, että ei yhteistyö USA:n kanssa tähän sopimukseen jää. Yhteistyö on prosessi. Se tulee siis lisääntymään ja tiivistymään.

Kieltämättä yhteinen valuuttakin on sitten suunnitelmissa. Onhan se jo vilahdellut tarpeeksi usein.

Lyhyesti sanoen sopimus nykyisessä muodossaan tulisi siirtämään kansoilla aiemmin olleen vallan pääosin ”Rapakon” takana oleville miljardööreille ja suuryrityksille. Ison rahan hallitsema maailmanhallitus olisi hyvin pitkälle toteutunut. Uusi maailman järjestys olisi totta.

USA:n presidentti sanoi äskettäin, että jos USA ei johda maailmaa, niin sitä ei johda kukaan. Silloin siis kansallisvaltiot tekisivät yhteistyötä lähinnä YK:n puitteissa. USA onkin jo pitkään suhtautunut nyreästi YK-järjestöön.

Myös MTK on ammattiyhdistys

Nyt voin myös tehdä lisäyksen edelliseen ammattiyhdistysten merkitystä koskeneeseen kirjoitukseeni. Mielestäni Suomessa toiminut maatalouden ja nykyisin myös muiden maaseutuelinkeinojen etujärjestö MTK on ammattiyhdistys.

Poliittisessa pelissä maaseutu ja kaupunki ajettiin aikoinaan törmäyskurssille, pahiten 60-luvulla, ja myös ammattiyhdistykset SAK ja MTK. Puolueina vastakkain olivat Maalaisliitto ja SDP. Molemmat puolueet hyötyivät tästä asetelmasta. Saivat huomiota, jäseniä ja äänestäjiä.

EU-jäsenyyteenkin mentäessä eräs propagandaväite oli, että päästään eroon maataloustuesta. Samoin väitettiin ruoan hinnan halpenevan.

Nyt kuitenkin lehdet kirjoittelevat, että Suomessa olisi EU:n kallein leipä. Jos on, niin maanviljelijöille siitä leivästä ei kuitenkaan suurta siivua jää.

Toisinajattelija toukokuun viimeisen päivän 2014 ensimmäisillä minuuteilla