Toisinajattelija

Lisää veroja rikkaille ja palveluja muille,

vai puoli ääntä kokoomukselle?

Mistä velkaantuminen ja kehnot palvelut johtuvat? On ikävä kertoa kysyjälle, että tämä on tahallista, suorastaan suunnitelmallista.

Vähin erin on vähennetty hyvätuloisten veroja ja vastaavasti on vähennetty valtionapuja kunnille. Kun valtio on luopunut euron myötä rahan luomisesta, niin on otettu lainaa pankeilta, joita toisaalta tuetaan Kreikan nimissä. Velan korkoja on maksettu 70 miljardin euron luokkaa oleva summa!

Merkittävää oli Ahon (kesk) hallituksen aikana tehty päätös verottaa pääomatuloja omalla alhaisella prosentillaan. Äskettäinkin on tehty rikkaita suosivia veronkevennyksiä.

Jo Holkerin (kok) hallituksen aikana kerrottiin, että kuntien lukumäärä tullaan tiputtamaan puoleen, ja se toteutetaan talouden avulla. Isojen kuntien palveluja on helpompi yksityistää. Yksityistäminen on kaiken politiikan takana.

Käytännössä tämä on tarkoittanut korkeampia terveyskeskusmaksuja, lääkärijonoja, harvempia vaipanvaihtovälejä vanhuksille, huonompia teitä, suurempia koululuokkia, jne.

Veronkevennysten määränä on puhuttu luokasta 7-10 miljardia euroa vuodessa. Se vastaa ns. kestävyysvajetta, jota hullun lailla muka korjataan nostamalla eläkeikää, vaikka koko maa ja maapallo huutavat lisää työtä.

Veronkevennykset ovat keskittäneet rahaa yksille, joiden hallussa se makaa tuottamattomana. Kun sitä otetaan verotuksella takaisin tuotantoon, niin se kasvattaa myös yksityistä sektoria. Kannatan reiluja veronkorotuksia hyvätuloisille, parempia julkisia palveluja ja julkisia investointeja.

Vahvan markan politiikka euroon pyrkimisen vuoksi ja nyt vahva euro ovat olleet varsinaisten talousongelmiemme pääsyyt vapaakaupan ohella. Saimme kaksi integraatiolamaa. Kun euro on nyt laskenut, niin se näkyy positiivisesti syksyllä.

Tämän kirjoitin tutkijan ja kunta-alan kokemuksella ja eduskunnassa pitäisin meteliä, jotta ihan kaikki hullutus ei menisi totuutena läpi. Eduskunnassa on nyt vain EU-puolueita, joita äänestämällä entinen meno pahenee. Äänestämättömyys taas on puoli ääntä kokoomukselle.

Mauri Nygård

www.toisinajattelija.fi

Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja, fil. lis.

Ehdokkaana Uudellamaalla

VASTAUKSET LISA ENCKELLILLE /YLE 190215

Aivan yllättäen YLEn Kultakuume-toimitus lähestyi myös Itsenäisyyspuoluetta pyytäen kirjallisia vastauksia toimittajan kysymyksiin. En ottanut asiaa kovinkaan vakavasti, sillä emme uskoneet YLEn sentään meitä itse ohjelmassa haastattelevan. Boikotissahan olemme olleet. Lopulta kuitenkin haastateltavina olivat olleet kaikkien puolueiden edustajat. Niinpä allekirjoittanutkin käväisi Pasilassa ja jutteli toimittajan kanssa. Kooste tuosta tuli ulos YLE  Radio 1:ssä 17.3.2015  joskus kl 15 jälkeen. Kuunneltuani haastattelun on sanottava, että sen loppu on osaltani kummallista pyörittelyä kuin vastaisin eri kysymykseen, mikä kuullaan toimittajan esittävän. Mielestäni keskustelussamme oli alunperin tärkeämpääkin asiaa, mikä nyt ei sopinut ohjelmaan. Tai ehkä itse olin kuullut yhden kysymyksen väärin ja puhuin siksi puutaheinää. Jos  siis haastattelun kooste vielä löytyy YLE Areenasta, ja jos joku jostain kumman syystä sitä haluaisi kuulla, niin eipä juttua loppuun asti kannata kuunnella. Vaan tässä haastattelua edeltäneet rennossa hengessä laatimani kirjalliset vastaukset YLElle.

Itsenäisyyspuolueen, IPUn, puolesta Mauri Nygård, puolueen vpj

Kulttuurin välikysymyksiä puolueille 2015:

LE

Kuuluvatko kulttuuripalvelut (taidemuseot, kirjastot, teatterit) mielestänne peruspalveluihin?

MN

Kyllä kuuluvat valtakunnallisesti ja valtion toimesta ylläpidettäviin.

Kunnallisella puolella nykyisin kaikilla kunnilla ei ole mahdollista ylläpitää kuin kirjastolaitosta (olen mm. entinen kunnanjohtaja ja maakuntaliiton johtaja).

LE

Mihin kulttuuripalveluun ette missään nimessä koskisi leikkauksia tehdessänne?

MN

Kirjastopalveluihin. Samoin valtion tuki jotain kautta on taattava myös kansalais/työväenopistoille.

Sinänsä leikkauspolitiikka on tarpeetonta äärioikeistolaista linjaa, jolla pohjimmiltaan tähdätään kaikkien palvelujenkin yksityistämiseen. Vaihtoehtoisesti voisimme palauttaa hyvätuloisten verotuksen entiselleen tai tarvittaessa kiristääkin 20 vuoden takaisesta. Lisäksi, jos Suomi luopuisi eurosta (ja EU:sta), niin sen jälkeen ei olisi pakko lainata yksityisiltä pankeilta mitään. Pankit siis luovat nyt uutta rahaa, jota valtiot lainaavat samalla kun valtiot takaavat näitten pankkien voitot. Ns. Kreikan tukeminenhan merkitsee käytännössä Saksan ja Ranskankin pankkien tukemista. Itsenäinen maa voisi tarvittaessa lainata vain itseltään, omalta keskuspankiltaan.

Katsokaas, mehän satuimme elämään ihmiskunnan historiassa äärimmäisen poikkeuksellisena aikana, kun saimme toisen maailmansodan jälkeen ns. hyvinvointivaltion, jossa myös sairaalla, köyhällä ja toisinajattelijallakin oli jonkinlainen ihmisarvonsa ja pieni mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa. Tämä sallittiin vain kommunismin pelossa. Nyt ei pelätä enää, ja nyt mennään kohti ihmiskunnan normaaleja oloja. Oli hyvin ennustettavissa heti 90-luvun alussa, että nyt sitten seuraa pääoman hallitsema maailmankausi. Sitä itsekin silloin ennustin. Sotateollisuuden suurta vaikutusta en kuitenkaan osannut arvata (huom. natotus, russofobian ja sotapropagandan levittäminen Suomessa). Pienen ihmisen asema ihmiskunnan historiassa on enimmäkseen ollut kurja ainakin silloin, kun on eletty vähänkään suuremmissa yhteisöissä. Suuri joukko väestä on elänyt mielivallan, sorron, diktatuurin tai orjuuden alla. Tuota normaalitilaa kohti olemme menossa, ja Suomi on etenkin tiedonvälityksen osalta jo hyvin pitkälle totalitäärinen yhteiskunta. Venäjällä oppositio on ahdingossa ja oppositiolla on vain muutamia kanavia. Suomessa todellisella oppositiolla ei ole yhtään kanavaa. Meillä on vain ”putinmedia”.

LE

Pitäisikö kuntien kulttuuripalvelujen valtionosuudet korvamerkitä?

MN

Kyllä kirjastoihin ja jokin lakisäädös pitää säilyttää koskien myös kansalais- ja työväenopistoja. Jälkimmäisten valtionosuus taattu nykyisin lailla vapaasta sivistystyöstä.

LE

Ns. prosenttitaiteen periaatetta noudatetaan vaihtelevasti julkisessa rakentamisessa. Tulisiko prosenttiperiaate määrätä pakolliseksi kaikkeen rakentamiseen?

MN

Ei nyt sentään yksityiselle puolelle. Haluan itse päättää, minkä verran taloni seiniä muitten taiteella peitän.

LE

Pitäisikö itsensä työllistävien taiteilijoiden toimeentuloa vahvistaa perustuloa muistuttavalla taiteilijapalkalla? Perustele.

MN

Itsenäisyypuolueella on jo ollut ties kuinka kauan ohjelmissaan jonkinasteisen perustulon järjestäminen kaikille. Tekniikoita siihen on monia ja perustulon tasosta voidaan aina keskustella. Myös siitä, että olisiko tasoeroja iän perusteella, esimerkiksi. Kun olin stipendiaattina Ontariossa, niin siellä oli perustulosysteemi järjestetty negatiivisen verotuksen kautta. Jos tuloja ei tullut tarpeeksi, niin valtio antoi verotuksen perusteella jälkikäteen rahaa. Tietääkseni tuosta on sittemmin luovuttu. Suomen monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä tarkoittaa eräänlaista perustuloa, mutta se ei koske kaikkia eikä kohtele kansalaisia samanarvoisesti ja on todella monimutkainen.

Nythän moni taiteilee työnsä ohella, mutta onhan muutamia ”läänintaiteilijoita”, yms sekä taiteilijaeläkkeet, elokuvien tuki, ooppera ja tuki teattereille, kirjallisuudelle jne. Yksityisten (paljolti oikeistolaisten) säätiöiden ja rahastojen käsissä oleva apurahasysteemi on suuri vallankäyttäjä maassa. Olisi hyvä, jos apurahoja voitaisiin jakaa myös arpomalla halukkaitten kesken.

LE

Mikä on kantanne yksityisten ihmisten / yritysten taidelaitoksille annettavien lahjoitusten verovähennysoikeuteen?

MN

Kannatan, ja sehän on ollut käytössä. Sekin tosin tarvitsee kontrollointia ja jotkut periaattee siitä, mikä on tukemiskelpoista ”taidetta”. (Poistan varmistimen pistoolistani, kun kuulen sanan taiteilija, sillä kaikki me olemme taiteilijoita).

LE

Nykyisin noin puolet valtion taiteen rahoittamiseen käytettävästä budjetista tulee veikkausvoittovaroista. Onko tämä kestävä malli vai pitäisikö kulttuurin tuki siirtää kokonaisuudessaan valtion budjettiin?

MN

Poliittisesti johdettunahan Veikkauskin toimii, joten tuskinpa siinä isoja eroja syntyisi. Kähmintää omien hyväksi esiintyy aina. Jos rahat tulisivat lähemmin kansanedustajien päätettäviksi, niin rahat voitaisiin käyttää vaikka sotakoneisiin. Tärkeää olisi kehittää systeemi, että myös todellinen oppositio ja toisinajattelijat saisivat osansa veikkausvoittovaroista, sillä myös he veikkaavat. Ns. kulttuurilehdistön tuen lisääminen ja eduskunnan ulkopuolisten poliittisten lehtien tuki olisi tärkeää.

LE

Kenen näkökulmasta tekijänoikeusjärjestelmää tulisi ennen kaikkea kehittää (kuluttajan, tekijän vai tuottajan)?

MN

En kannata Piraattipuolueen ideaa tekijänoikeuksien hylkäämisestä, vaikka netti tuokin ongelmia kontrollointiin.

Nykyinen systeemi on aikojen kuluessa kehittynyt aika hyväksi. Viime aikoina on tosin käynyt niin, että tuottajat ovat kaapanneet kirjoittajilta ja kuvaajilta pysyvät oikeudet tuotoksiin. Tekijä ei siis useinkaan pääse myymään tuotostaan toiseen paikkaan, mutta tuottaja/työnantaja voi tehdä joskus kovaakin bisnestä toisen tuotoksella julkaisemalla sitä ympäri pallon. Lehtien yhteiset toimitukset ja yhteiset sivut ovat heikentämässä toimittajien asemaa. Ay-liikkeen pitäisi puolustaa paremmin jäseniään. Toisaalta median teknistä kehitystä on turha vastustaa.

LE

Pitäisikö yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnot yhdistää?

MN

EI. Yhteistyötä kylläkin.

Tein Suomessa eniten työtä ammattikorkeakoulujärjestelmän hankkimiseksi maahan. Kansainvälisen maantieteilijäunionin symposiumeissa eräs norjalainen amanuenssi kehui aina korkeakouluaan Nordlandissa ja lopulta istutin hänet vuonna 1983 Barcelonassa nojatuoliin ja tenttasin muutaman tunnin. Olin saanut pienen apurahan opetusministeriöltä, ja samalla hankin näin aineistoa matkakertomukseeni ministeriölle. Kirjoitin toki sitten yleisen lehtiartikkelinkin aiheesta.

Olin myyty heti tuolla kertaa ja totesin, että tämä käytännönläheinen organisaatio tarvitaan perustieteen ja käytännön väliin, jotta aikaviive tieteessä löydetystä innovaatiosta käytäntöön lyhenisi, ja jotta koulutus muutenkin vastaisi ajan vaatimuksia. Erityisesti tajusin, että tämä olisi koulutuksen taso, mikä soveltuisi pieniinkin maakuntiin, joihin ei kannattanut haaveilla varsinaista tiedeyliopistoa. Ryhdyin asian matkasaarnaajaksi ja todella useana vuonna järjestin tapaamisia ja pikkuseminaareja Helsingissä, etenkin kansanedustajien evästystilaisuuksia, joissa ministeriön korkeakouluosaston johtavat virkamiehet aina vastustivat ajatusta. Syksyllä 1987 järjestin opintomatkan Norjaan ja Ruotsiin. Mukana oli edustajia kahdeksasta maakunnasta. Sain sitten mm. kaikkien kymmenen kehitysaluemaakunnan liittojen tuen, ja lopuksi käynti kansliapäällikkö Jaakko Nummisen luona keväällä 1988 (toivottavasti muistan vuoden oikein, olisiko voinut olla vasta kevät 1989?) oli ratkaiseva, vaikka tuossakin tilaisuudessa korkeakouluosaston osastopäällikkö vastusti. Jaakko sanoi lähtiessämme, että pojat, tämä on niin tärkeä asia, että tämä ei jääkään tähän, eikä hän jättänyt.

Olin myös sihteerinä, kun Keski-Pohjanmaalle laadittiin ensimmäinen ammattikorkeakoulusuunnitelma. Siinä lähdettiin kolmijaosta opettajienkin osalta. Osa opetuksesta piti tulla yritysten suunnalta, osa tiedeyliopistoista ja pääosa toki omalta vakinaiselta väeltä. Oman väen ammattitaidon kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi suunnittelimme apurahasysteemin, mikä mahdollisti lisäopiskelun myös tiedekorkeakouluissa. Naapurimaissa esiintyneeseen kiistaan tieteen tekemisestä ammattikorkeakouluissa suhtauduimme siis siten, että tiedettä piti saada tehdä myös ammattikorkeakoulujen piirissä, joskin oppilaitten opinnäytteet olisivat soveltavaa tiedettä.

Taiteen rooli ammattikorkeakoulussa oli positiivisesti myös esillä, vaikkakin taisimme todeta, että konservatorion jatko-opinnot saisivat tulla mukaan vasta sitten toisessa vaiheessa, kun toiminta olisi ensin saatu käyntiin. Sama koski muutamaa käsi- ja taideteollista oppilaitosta. Sittemmin paikallisessa ammattikorkeakoulussa on toiminut myös ilmaisualan eli teatterin opetusta, mikä nyt valtion säästösyistä on loppumassa. Schade!

LE

Millä tavoin kulttuuriyrittäjyyttä ja luovien alojen työpaikkojen syntymistä tulisi tukea?

MN

No nythän pitäisi ensin määritellä, mitä tässä tarkoitamme kulttuurilla? Pitääkö taasen poistaa varmistin päältä?

Ns. korkeakulttuuri on aina palvellut kulloinkin vallassa olevaa klikkiä. Hallitsijat tukevat sellaisia henkilöitä ja aloja, jotka tukevat heidän valtaansa eivätkä herätä ongelmia eikä häiriöitä. Oleellista tällöin myös on, miten määrittelemme ”kulttuurin”.

Kulttuuriyrittäjyys? Kaikki yrittäjyys on sitä.

Luovat alat? Kaikki ovat sitä.

No hyvä on. Kiitän, että poikani hevibändi on saanut jotain kautta valtion tukea kierrelläkseen ympäri maapallon. Kyllä tuollainen tuki palvelee kaikkia, myös suomalaista yhteiskuntaa yleensä.

Monet ns. taiteilijat ovat yrittäjiä, jotka elävät sivutyöstä, taiteensa myynnistä ja apurahoista. Ei tuo järjestelmä välttämättä ole huono, jos on se perustulo.

Käytännössä kuitenkin nykyisin esimerkiksi kääntäjien palkkiot ovat Suomen pienellä kielialueella hävyttömän kehnot. Apurahojen varassahan he toimivat. Olisi hyvä, mikäli lähtömaa avustaisi reilusti suomeksi kääntämisessä. Siinä voisi olla kehittämisen paikka. Vastavuoroisesti tietenkin, mikäli suomenkielisen kirjallisuuden kääntämistä ja kääntäjiä tuetaan riittävästi, niin se tukee kustantajien vientiponnisteluja. Kuinkahan hyvin se kustantajien yhteistyö eri maitten välillä toiminee? Messut tietenkin on yksi väline.

Musiikin viennistä nyt puhutaan joka päivä, joten enpä siitä enempää.

LE

Frankfurtin kirjamessut toivat suomalaiselle kulttuurille paljon mediahuomiota, mutta olivat myös veronmaksajille ja kirja-alalle kallis ponnistus. Pitääkö Suomen jatkossakin panostaa tämän kaltaisiin kulttuuriviennin kärkihankkeisiin? Perustele.

MN

Pitää. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä teki messut niin kalliiksi?

LE

Mikä on Yle-veron merkitys suomalaiselle kulttuurille?

Pitäisikö Ylen toiminnot pilkkoa jotta julkisesta palvelusta ei koituisi haittaa kaupallisille mediatoimijoille?

MN

Yle-vero on ihan hyvä järjestelmänä. Sen pienuushan on tahallista, mikä heijastuu sitten yhteiskunnallisesti tärkeitten ohjelmien lopettamiseen yms. Ei Yle ole ongelma, vaan äärioikeistolainen valtaklikkimme eduskunnassa, mikä haluaa yksityistää kaiken, ja Yle on vielä piikki lihassa, joskin paljon aikaisempaa merkitystään vähäisempi.

Miksi tarvitsisimme vielä enemmän yksityistä paljasta pintaa, hömppää ja muuta pääntäytettä? Sotateollisuuden ihannointia siinä samalla. Tosin kiitos Ylen kokoomusjohdon Ylekin on nyt lähtenyt oikein surkuhupaisaan vihanlietsontaan ja sotateollisuuden menekinedistämiseen natotuksen ja russofobian lietsonnan kautta. Mikäli meillä olisi todella vapaa lehdistö, niin se olisi paljastanut Ylenkin yksipuolisuuden, mutta sehän onkin mukana samassa juonessa. Ei ole Ilta-Sanomien numeroa, jossa ei natotettaisi Venäjän pelolla ja dehumanisoitaisi naapurisuurvallan päämiestä. Ainakin meille suurvallan. Tuokin touhu eli sotapropaganda on kulttuuria. Sitä meillä on koettu ennenkin.

LE

Mikä on puolueenne keskeisin kulttuuripoliittinen tavoite?

MN

Kansanvalta takaisin ja aikaisempaakin paremmin toimivaksi mm. kansanäänestyksiä järjestämällä. Itsenäisyys takaisin. Irti EU:sta, eurosta ja Natosta.

Eduskuntavaaliohjelmassamme (ks. www.ipu.fi) on erillinen luku 7. ”Tieteen ja kulttuurin riippumattomuus taattava”. Kuten jo edellä olevasta on näkynyt, niin allekirjoittaneen mielestä erittäin suuri yhteiskuntamme ongelma on juuri se, että mediamme on kaikea muuta kuin riippumaton. Meillä on vain putinmedia.

Mediaongelma johtuu kahdesta perussyystä:

1. Ihmisen lajinkehityksen aikana ei ollut mitään hajuakaan nykyisen kaltaisesta mediasta. Meille ei siis ole voinut kehittyä mitään hälytyskelloa massatiedotuksen manipulaatiota vastaan. Se on totta, mitä puoli yhdeksän kerrotaan vaikkapa Venäjän pelottavista trolleista.

2. Kun valistusajan filosofit 1600- ja 1700-luvuilla kehittelivät tätä ns. demokraattista yhteiskuntaa ja vallan kolmijako-oppia, niin ei heille tullut mieleenkään, että mediallakin voisi olla jotain isompaa valtaa. Äärimmäisen harva osasi lukea ja jonkinlainen kirjapaino oli keksitty vasta 1400 luvun lopulla. Sitä paitsi, kun kirjapainoa sitten hieman käytettiin, niin se palveli lentolehtisten kautta rahvaan vallankumousta Ranskassa. Median valta jäi siis kokonaan ottamatta huomioon yhteiskunnan rakenteissa. Tähän asti on lisäksi kuviteltu, että lehdistö on aina pienen ihmisen puolella taloudellista ja poliittista mielivaltaa vastaan. Tällä hetkellä kuitenkin tilanne on se, että median, rahan ja politiikan valta on yhtä.

Ipun vaaliohjelmassa kohdassa 7 (Tieteen ja kulttuurin riippumattomuus taattava) on lisäksi mm. seuraavaa tekstiä: ”Tiede ja kulttuuri eivät pääsääntöisesti saa perustua markkinoiden ohjailuun. Tieteen ja kulttuurin tehtävänä tulee olla ajattelun ja yhteiskunnan kehittäminen, ei olemassaolevien rakenteiden ja vallanpitäjien pönkittäminen.” …”Tutkimusten ja taiteen tuloksia ei saa määritellä se, mikä rahoittajia miellyttää, vaan niiden on tähdättävä taloutta merkittävämpiin arvoihin, ja siksi ne ovat myös harvoin numeroilla mitattavissa.” … ”Vain talouden päättäjistä riippumattoman tieteen ja taiteen on mahdollista johtaa totuudellisuuteen sekä edistää ihmisyyttä ja kansalaisten ymmärrystä elämästä ja ympäröivästä maailmasta.”

Kokonaan siis tuo kulttuuriohjelmakohta löytyy puolueen nettisivuilta.

Ja tähän vastauspyyntöön taisi liittyä kysymys henkilöstä tai henkilöistä, joita puolue suosittelee ohjelmaanne. No puolueemme puheenjohtaja suosittelee allekirjoittanutta. Olisiko syynä se, että olin neljä vuotta sitten nuorisovaaleissa, siis kouluissa järjestetyissä varjovaaleissa, nuorison suosiossa ja tulin valituksi nuorten eduskuntaan, tiettävästi vaalipiirin vanhimpana ehdokkaana. Aikuiset olivat sitten toista mieltä.

Terveisin

Mauri Nygård

Pääsin Uudellemaalle

Ne on vaalit nyt, NATO-vaalit. Toista äänestyskertaa ei ehkä tule. Jos NATO-puolueet voittavat, niin voivat selittää, että politiikkaamme tukee näin suuri joukko kansasta. Ei tässä mitään kansanäänestyksiä enää tarvita. Että otetaan vaan se viimeinenkin askel, sillä nythän Nato voi saada tukeamme antamatta kuitenkaan turvatakuita.

Ei niitä takuita tule kyllä muutenkaan. NATOlla itsellään ei ole lainkaan sotajoukkoja. Jokainen NATO-maa päättää itse, kannattaako sen lähteä esimerkiksi Suomeen sotimaan. Toistaiseksi ei ole koskaan sovellettu artikla 5:n mukaista turvalauseketta minkään NATOn jäsenmaan puolustamiseksi. Puolueettomuus on siis paras turvamme, ero EU:sta, eurosta ja Natosta.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat NATO-puolueita. Ne ovat kaikessa hiljaisuudessa hyväksyneet MOU-sopimuksen suurempaa meteliä nostamatta. Perussuomalaisillakaan ei ole mitään kynnyskysymyksiä hallitukseen menossaan. Nato-optio on auki muillakin. Kunhan vaan Suomen kansa alistuu valtavan natotuksen ja Venäjän mollaamisen, russofobian lietsomisen edessä.

Neljä vuotta sitten olin ehdolla Oulun vaalipiirissä ja koululaiset valitsivat omaan eduskuntaansa, vanhemmat eivät. Nyt en oikein tiennyt, mihin pyrkiä ehdolle. Innostinkin vaan ensin IPUn puheenjohtajaa asettumaan ehdolle Uudellemaalle, jotta varmistuisi, että sieltä ainakin menee kansanedustaja läpi. Lopulta kuitenkin Antti Pesonen päätti, ettei hän voi pettää Vaasan vaalipiirissä häntä äänestämään tottuneita ja jäi Pohjanmaan ehdokkaaksi.

Mitäs minä sitten siinä tilanteessa? Päätin vastata omaan huutooni ja pyrin ja pääsin varapuheenjohtajana hieman paikkaamaan Antin mielessäni jättämää aukkoa etelään. Ajattelin, että varmistan siten osaltani Janus Putkosen tai Susanna Kauppisen mahdollisuuksia eduskuntaan. Uudellamaallahan äänikynnys on vain noin puolet siitä, mitä se on esimerkiksi Pohjanmaalla. Uudeltamaalta uuden puolueen on matemaattisesti laskien helpointa lähteä liikkeelle.

No sitten Janus ilmoittikin jäävänsä päätoimittelemaan Werkkomediaa. Minä kuitenkin olin päätökseni tehnyt, kävin Ylen videoitavana Uudenmaan ehdokkaana ja aloin täytellä vaalikoneita. Eihän Uusimaa minulle outo alue ole. Siellä asuu nykyisin kuusi jälkeläistäni ja itse olen asunut parissakin kunnassa Uudenmaan puolella, Tuusulassa ja Espoossa, Pääkaupunkiseudulla useampaankin otteeseen yhteensä toistakymmentä vuotta.

Lopulta sattuneesta syystä Susannakin jäi pois ehdokkuudesta, mitä suuresti olen surrut ja pahoittanut mieleni. Olen ollut toisinajattelijana puolueessa, mutta päätös oli tehty siellä, missä valta näissä asioissa on. Kuulin koko asiasta vasta jälkikäteen. No onhan siellä IPUlla toki monta muuta hyvää ehdokasta, lisäkseni 26 kappaletta, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Valinnanvaraa löytyy. Itse olen vielä murrosiässä, minkä siis koululaiset olivat viime kerralla huomanneet, kun minua äänestivät. Saattoi siihen vaikuttaa kyllä minuutin mittainen vaalivideokin, mikä löytyy toisinajattelija.fi sivujen yläpalkista. Uudempia videoita ovat sitten Ylen haastattelu ja You Tubessa oleva extempore puheenvuoro ”Naton laivat helvettiin” mielenosoituksessa Turussa.

Jännästi meni tuo Ylen haastattelu, sillä NATOsta ei taidettu puhua sanaakaan, vaikka juuri siihen kysymykseen olen perehtynyt osallistumalla MOU-sopimuksen kääntämiseen ja toimittamalla kirjan ”Näin Suomea viedään”, mihin MOU-sopimus tulee suomeksi, englanniksi ja Ruotsin MOU ruotsiksi.

Taloudesta sentään puhuttiin. Toimittaja heitti aivan poskettoman väitteen, mikä tarkoitti, että missään ei harrastettaisi ns. setelirahoitusta, ei lainattaisi omalta keskuspankilta. Ällistyin väitteestä kyllä niin paljon, että jäi sanomatta, että juurihan Ruotsikin oli päättänyt käyttää ns. setelirahoitusta saadakseen kruunun arvon alenemaan. Ruotsillahan on oma keskuspankkinsa ja oma raha. Paremmin siellä menee.

Kummallista leikkelyä Yle näiden videoiden kanssa harrastaa. Äänikin pahasti epäsynkassa. Ilman leikkelyä pitäisi olla. Ja tarvitseeko toimittajan olla hyökkäävä ja puhua päälle?

Mauri Nygård 12.03.15

toisinajattelija.fi

MOU on tulossa!

Koko talvi on mennyt NATOn ja Suomen välisen isäntämaasopimuksen eli MOU-sopimuksen (Memorandum of Undersstanding) merkeissä. Suomen hallitus hyväksyi sopimuksen presidentin luvalla 22.8.2014 ja 4.9.2014 se allekirjoitettiin Walesissa. Samoihin aikoihin NATOn laivasto vieraili Suomen Turussa ja sotaharjoitteli Itämerellä. Susanna Kaukinen organisoi vierailun aikaan 30.8.2014 Turkuun mielenosoituksen komealla nimellä ”Naton laivat helvettiin!”. Osallistuin miekkariin fyysisellä läsnäolollani sekä parilla banderollilla. Pätkä puheenvuorostani miekkarissa on You Tubessa miekkarin ja Mauri Nygårdin nimellä. Tuota voi pitää vaikka vaalivideonani, jos ei halua katsoa Ylen neljän minuutin pätkää tai toisinajattelija.fi sivujen yläpalkista löytyviä videoita.

Tuon jälkeen odotettiin sopimuksesta luvattua suomennosta. Sitä ei koskaan saatu. Sen sijaan saatiin tieto, että ei sitä suomennetakaan. Silloin mielessäni, ja varmaan monen muunkin mielessä, heräsi ajatus, että voisiko sen suomentaa talkoilla. Vaikka pätkittäin.

Ja kyllä! IPUn sisältä ilmoittautui henkilö, joka lupasi kääntää koko jutun ja tekikin sen erittäin nopeasti. Sen jälkeen asian saattaminen julkisuuteen eteni jo hitaammin. Päätettiin, että julkaistaan kirja, johon liitetään sopimusten lisäksi myös tilannekatsaukset EU:n parhaillaan puolestamme neuvottelemista kansainvälisistä sopimuksista, erityisesti TTIP-sopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Esittäjä ensin -periaatteen mukaisesti sain tehtäväkseni pamfletin kokoamisen. Samalla minulle lankesi myös käännöksen suomenkielisen asun viimeistely ja käännöksen tarkistelu. Tuo varmistelu ja stilisointi vei aikaa paljon enemmän kuin alkuperäiseltä kääntäjältä itse käännöstyö. Olenhan kohtalaisen kehno englannissa ja pedantti luonteeltani.

Miksi kirjoitan kääntäjän nimeä mainitsematta? Siksi, että hän ei halua ottaa kunniaa työstään eikä nimeään julkisuuteen. Minä kyllä voin ottaa vastuun lopputuloksesta, minulle se kuuluu eikä muille. Käännös kyllä lipsahti jo kerran muitten toimesta keskeneräisenä julkisuuteen, mutta vedettiin sitten pois. Nyt kirja ”Näin Suomea viedään” on lopulta tulossa painoon. Tunnetuin kirjoittaja siinä on Keijo Korhonen, joka ei vanhemmalle väelle esittelyjä kaipaa, mutta nuoremmille tiedoksi, että kyseessä on entinen ulkoministerimme, presidentti Kekkosen luottomies ulkoministeriöstä, suurlähettiläs, päätoimittaja ja professori niin Suomesta kuin viimeksi Arizonasta. Sopimus löytyy kyllä käännettynä nyt myös Ipun sivuilta.

Toisinajattelijan aikaisempaan kirjoitukseen voin lisätä, että vaikka Ruotsikin allekirjoitti MOUn, niin sopimus ei ole ainakaan vielä Ruotsissa voimassa. Sopimus menee siellä lupausten mukaan ensi vuonna valtiopäivien hyväksyttäväksi. Suomessa eduskunta ohitettiin.

Kirjassa käsitellään myös mahdollisuutta, voiko NATO halutessaan tulkita sopimusta siten, että se voi tulla maahamme pelkällä omalla päätöksellään. Ja sehän on selvää, että sopimuksen mukaan Suomi antaa tukea NATOlle eikä NATO Suomelle. Ei siellä ole sanaakaan siitä, että Suomi kutsuisi NATOn joukkoja Suomen tueksi, vaikka ministeritkin niin julkisuudessa väittivät.

Sopimus on mielestäni laiton, rikkoo perustuslakia. Olenkin ollut Matti Aallon kanssa tekemässä tutkintapyyntöä Suojelupoliisille mahdollisesta rikoksesta, johon maamme johto on voinut syyllistyä.

MOUsta oli tehty yhdeksän kantelua oikeuskanslerille jo kevät- ja kesäkaudella 2014. Oikeuskansleri niputti nämä yhteen kielteiseen vastaukseensa, jonka antoi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Pamfletissa tarkastelen tätäkin vastausta. EU:n puolestamme neuvottelemista sopimuksista kirjassa kirjoittaa perusteelliseen tyyliinsä tutkiva journalisti Riikka Söyring.

Kirjaa ”Näin Suomea viedään” tullaan myymään todella edulliseen hintaan. Eiköhän se lähtene kustantajalta kympillä ynnä postikulut.

Mauri Nygård 11.3.2015

toisinajattelija.fi

Erkki Liikanen ei usko vapaakauppaan

Suomen Pankin (Euroopan Keskuspankin sivukonttori) pääjohtaja Erkki Liikanen ei usko vapaakauppaan, vaikka sitä ollaan jälleen isolla askeleella USA-sopimuksen kautta lisäämässä. Näin voi päätellä siitä, että Suomen Pankki on esittänyt erittäin pessimistisen ennustuksen Suomen talouden kehityksestä lähi vuosina ja vuosikymmeninä.

Silloin kun Liikanen oli Suomessa talousministerinä 80-luvun lopulla ajamassa maata integraatiolamaan, niin hän itse tiesi hypätä sopivassa vaiheessa Brysseliin. Mihin hän nyt lähtisi, kun koko pallolla menee huonosti? No ehkä Kauko-Itään, Kiinaan tai Intiaan? Mukaansa ottaisi tietenkin mukavan eläkepaketin kuten pääjohtaja-edeltäjänsä Sirkka Hämäläinen.

Huumorimiehenä Liikanen (sdp) esittää mediassa Suomen ongelmista, että kyse on ollut erityisesti kotimaisista rakennetekijöistä. Ääriryhmään kuuluvana oikeistopoliitikkona ja puhetorvena hän esittää sitten parannuskeinoiksi ne samat, mitä muutkin äärioikeistolaiset esittävät. Köyhät kyykkyyn ja sitä rataa.

Lehtijuttujen perusteella eurokin pääsee kuin koira veräjästä. Sitähän onkin kehuttu meidän korkealle arvostamiemme asiantuntijoiden ja ministereiden toimesta hyväksi ja vakaaksi valuutaksi näihin päiviin saakka.

Vaikka enimmillään sen arvo dollariin verrattuna nousi viime vuosikymmenellä hurjat 94 prosenttia. Suhteellinen palkkatasomme siis liki kaksinkertaistui.

Ei siinä suomipoika pärjää oikein millään alalla, sillä tuotteemmehan kilpailevat amerikkalaisten ja kiinalaisten kanssa myös euromaissa.

Samoin kiitos vapaakaupan, nyt ei ole enää mitään kotimarkkinateollisuutta. Siellä ne ovat marketeissa naapurin ja kiinalaisten valmistamat kintaat sulassa riidassa keskenään, ja hinta ratkaisee.

Pitkä talouskärvistely odottaa, tietää Erkki. Hän tietää, että EU:n ja USA:n yhdistäminenkään ei Suomelle mitään mannaa tuo, vaan päinvastoin vie. Vapaakauppa keskittää kaikkea, ja Suomi on periferiassa. Hyvää vauhtia siirtomaa.

On totta, että pienenä maana Suomi on kovasti riippuvainen ulkomaista. Lamat ovat syviä ihan luonnollisista syistä, mutta niin ovat nousutkin, jos niitä tulisi.

Tietääkö siis Erkki, että euron kurssi ei enää laskekaan? Jos isot pojat sitä laskisivat, niin kyllähän Suomi ainakin jossain määrin nousisi, kuten nousi devalvaatioilla myös Liikasen ja kumppanien aiheuttamasta ensimmäisestä integraatiolamasta 90-luvulla. Nythän elämme toista.

Tietenkään euron arvon aleneminen ei korvaa omaa valuuttaa eikä omaa keskuspankkia. Jos ne olisivat, niin maan ei tarvitsisi lainkaan velkaantua ulkomaille.

Ero EU:sta mahdollistaisi valuutalle oikean arvon, se mahdollistaisi myös paluun jonkinasteiseen protektionismiin, tulleihin, kiintiöihin ja sellaiseen.

Vaan Erkki tietää, että maan johto ei halua tai ei voi erota vapaakaupasta, ja Erkkikin tietää, että täydellisen vapaakaupan eduista ei ole olemassa mitään tieteellistä tai käytännön elämän näyttöä. Haitoista on.

Niinpä pitkä kärvistely odottaa. Mikäli ihmiset eivät herää äänestämään oikein, äänestämään eduskunnan ulkopuolisia puolueita.

Mauri Nygård

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtajaa ei kutsuttu

Näinä päivinä lehdissä on ollut juttua ja kuvia ihmisistä, jotka ovat saaneet kutsun Linnan juhliin. Pääsevät kättelemään itse Suomen tasavallan presidenttiä.

Vaan yksi on joukosta poissa, Antti Pesosta siellä ei näy.

Vaikka hän on lähes kaikkensa uhraten puolustanut maataan ylivoimaista vihollista vastaan jo parikymmentä vuotta. Kahdeksan viimeisintä vuotta johtanut Itsenäisyyspuoluetta, IPUa, joka perustettiin vastustamaan Suomen EU-jäsenyyttä, ja kun erinäisin laittomin keinoin sinne mentiin, niin sen jälkeen Antti Pesonen ja IPU ovat yrittäneet saada äänensä ja sanomansa kuulumaan, jotta erottaisiin hyvän sään aikana.

Mediamenestys on kuitenkin ollut huono johtuen siitä, että juuri Media on johtanut tätä vallankumousta, jossa tavoitteena on valta pois kansalta ja kansallisvaltioilta.

Hyvin on onnistuttukin ja jopa siinä määrin, että kenenkään itselleen rehellisen mielestä Suomea ei voi enää kutsua itsenäiseksi valtioksi. Suunnitellun EU:n ja USA:n sopimuksen myötä valta on karkaamassa yhä kauemmas.

Pesosen mielestä itsenäisyys on kuitenkin mahdollista palauttaa, kunhan kansa herää äänestämään muita kuin eduskunnassa nyt häärääviä puolueita, muita kuin niitä, jotka nyt Linnassa tanssivat.

Pesonen käy Suomen toista pitkitettyä talvisotaa. Onneksi ilman nikkeliä piipussa.

Ovat sankarit muut karkeloissa, ja homma heiltä se käy.

Mauri Nygård

PUn vpj

www.toisinajattelija.fi

                                                     -Julkaistu Keskipohjanmaassa 5.12.2014-c

-Tarjottu ainakin Keskipohjanmaahan. En ole huomannut, että olisi julkaistu. Toimitushan saa valita.-

Stiiknafuuliaa!

Stiiknafuulia oli mahtisana Teuvo Pakkalan kynästä. Valtaeliittimme mahtisanoja ovat eläkeuudistus ja kestävyysvaje. Kaikki sanoja, joilla ei ole aitoa yhteyttä todellisuuteen.

Sovittu eläkeuudistus korvaa kuulemma neljäsosan ns. valtiontalouden kestävyysvajeesta. Uudistuksen suurin kuviteltu hyöty tullee uskomuksesta, että kun ihmiset työskentelevät vanhemmiksi, niin kansantaloutemme saa lisää työvoimaa ja tuotanto kasvaa.

Hallitsijoittemme mielestä meitä uhkaa siis jo lähi tulevaisuudessa hirmuinen työvoimapula, ja toisaalta uskotellaan, että lisätyöttömyys poistaa työttömyyttä. Vapaa työvoiman liikkuvuus EU:ssa ei siis takaisi työntekijöitä. Ei myöskään se, että saamme tarvittaessa väkeä mistä tahansa maapallolta. Lähes kaikkialla on pula työstä, ei työvoimasta.

Piilotyöttömyys mukaan lukien työttömiä on Suomessa noin 12 prosenttia. Luulisi silläkin reservillä töitä tehtävän, jos vain töitä on tarjolla ja ihmisiä koulutetaan. Työttömyysluku on noinkin lohdulinen siitä syystä, että suuret ikäluokat ovat jo siirtyneet eläkkeelle – pelätyn työvoimapulan pitäisi siis olla jo todellisuutta – ja eläkeläiset antavat hoivatyönkin kautta työtä nuoremmilleen. Koko euroalueella työttömiä on selvästi enemmän.

Meillä on ollut mahdollisuus työskennellä yli 63 vuotiaina, jos vain terveys ja työnantaja ovat sallineet. Yleensä työnanataja ei salli, vaan vähentää väkeään vanhimmasta päästä. Mitä siis tämä eläkeuudistus, hallituksen lähes päätehtävä, parantaa?

Muutos on se, että vanhat ihmiset joutuvat olemaan pitempään työttöminä ennen eläkkeelle pääsyään. Miten valtio tästä hyötyy? Ihmiset ainakin kärsivät. Erityiskärsijöitä uudessa systeemissä ovat lapsia tekevät naiset.

Jos vanhat jatkavat ammateissaan, niin työttömyys lisääntyy nuorten keskuudessa. Hallitus ja eduskuntamme ajavat siis nuoria kortistoon. Samaa merkitsee päätös kiristää opiskelutahtia ja päätös vaikeuttaa kaksoistutkintojen suorittamista. Siis mahdollisimman tehokkaasti lisää fakki-idiootteja työttömiksi suoraan koulunpenkiltä, on eliittimme ihanne. Saa siihen sitten ottaa avuksi nuorisotakuita ja kauniita puheita. Jos nuoria todella työllistetään julkisella tuella, niin missä se valtiontaloudellinen säästö sitten oikein on?

Ei missään. –Kehtaavatkohan ihmiset antaa äänensä näille silmänkääntäjille seuraavissakin vaaleissa?

Koko julkisen talouden kestävyysvaje on stiiknafuuliaa. Ei julkinen talous ole liian suuri vaan yksityinen liian pieni. Onneksi yksityisille meillä on vielä jonkinmoinen julkinen sektori, mikä on taannut kysyntää ja työtä yrittäjille. Julkisen karsiminen karsii samalla yksityistä. Kysyntämielessä julkinen ja yksityinen kulutus ja investoinnit ovat samanarvoisia.

Yksityinen tuotantomme yskii eurojäsenyydestä ja globalisaatiosta johtuen. Euron kurssin alentaminen tulee helpottamaan hieman, mutta ei poista lähes täydellisen vapaakaupan ongelmaa eikä oman keskuspankin puutetta.

Mauri Nygård 260914

IPUn vpj

29.08.2014, päivitetty 10.9.2014

Tarjottu mm. Keskipohjanmaa lehdelle, ei julkaistu.

Sopimukset esiin, natottajat!

Yleltä on löytynyt englanninkielinen uutinen, että Suomi on hyväksynyt tämän vuoden huhtikuussa Naton yhteisymmärryssopimuksen (MoU). Nyt on tiedotettu, että sopimus hyväksyttiin vasta perjantaina 22.8.2014. Sopimus on osa ns. Isäntämaasopimusta. Poliitikot ja mediat kertovat sikinsokin näistä sopimuksista, aina vähätellen.

Uusimman tiedon mukaan huhtikuisesta päätöksestä olisi kerrottu jotain myös Sunnuntaisuomalaisessa, mutta ohipa on tainnut useimmilta mennä. Myös valtaosalta toimittajia.

Nyt perjantaina 22.8.2014 tehdystä päätöksestä tiedotettiin medialle vasta keskiviikkona, kun asia oli ensin ollut esillä Ruotsissa.

Sopimus allekirjoitettiin Naton kanssa 4.9.2014 ja Suomea edusti puolustusvoimain komentaja.

Sopimus laadittiin suomalaisilta salassa. Allekirjoituksen jälkeen se on luvattu julkistaa. Vielä ei ole kuitenkaan isoja otsikoita sisällöstä näkynyt.

Kyseessä ei ollut pelkästään MoU-sopimus vaan pitemmälle menevä yhteistyö.

Kansalaisia ja kansanvaltaa pidetään siis pilkkana. Ihmiset saavat syyttää tästä itseään, kun äänestävät EU:lle ja lännelle itsensä myyneitä puolueita. Kaikki eduskuntapuolueet ovat hyväksyneet isäntämaasopimuksen. Siis kaikki!

Suomella on Naton kanssa ns. kumppanuussopimus vuodelta 1994. Nykyiseen kumppanuussopimukseen sisältyy idea isäntämaasopimuksesta, jos tilanne sitä Naton mielestä edellyttää. Huomionarvoista on juuri, että Naton asiakirjojen mukaan aloitteen MoU-sopimuksesta tekee Naton komentaja, ja aloitteen pitää perustua johonkin kriisiin tai sen uhkaan. Kun MoU-sopimusta kerrotaan puuhatun vuodesta 2001 saakka, niin mikähän kriisi Naton johtajalla oli silloin Suomen lähi alueella mielessä ja mikä nyt, kun sopimus allekirjoitettiin?

Suomessa laaditaan eduskunnalle ulko- ja turvallisuuspoliittisia selontekoja. Ensimmäisen kerran kai vuoden 2002 selontekoon oli piilotettu maininta isäntämaasopimuksesta. Kaikki eduskuntapuolueet ovat sen sitten hyväksyneet, ja nyt eduskunnalta ei enää kysellä.

Kansalaisten on syytä olla hyvin hyvin vihaisia asioiden salailusta, kieroilusta ja tiedottamisesta. Ei ole ollut kansanäänestyksiä eikä julkista keskustelua. Perustuslakia rikotaan jälleen raskaasti. Myös sopimusta Venäjän kanssa.

Naton sopimusmalleista ei ole löytynyt mitään sellaista, mikä antaisi Suomelle oikeuden pyytää Natolta apua tai että Suomi olisi muutenkaan operaatioissa aloitteentekijä. Sen sijaan Suomen pitää antaa Naton joukoille tarvittavat maa-alueet, majoittaa ja muonittaa ja jopa toimittaa Natolle ammuksia.

Näin sovittuna sopimus antaisi Natolle likimain samat oikeudet kuin maan täysjäsenyys. Suomen ja Ruotsin poliitikot – vastaava sopimus laadittiin myös Ruotsin ja Naton välillä – ovat kuitenkin kiirehtineet selittämään, että Nato tulee maahan vain isäntämaan kutsusta ja isäntämaan tarpeisiin. Jos sellainen lisäpöytäkirja pyyntöoikeudesta on olemassa, niin miksei sitä ole tuotu julkisuuteen?

Naton standardin mukaan sopimuksia on ajallisesti kahdenlaisia, toistaiseksi voimassa olevia (standing) ja kiireistä tehtävää varten laadittavia pikasopimuksia. Pikasopimuksessa luonnollisesti kohdemaa saa aina päättää tuleeko Naton joukkoja maahan, mutta miten on pysyvän sopimuksen tapauksessa, ja kummasta tyypistä nyt oli kysymys?

Lähentymisprosessi Natoon pitäisi pysäyttää ja käydä kunnon keskustelu niin mediassa kuin eduskunnassakin. Mihin on liitytty, niin sieltä voidaan myös erota.

Lisääkö kiirettä kähmintään myös se, että sopimus haluttiin solmia Ruotsissa vanhan eduskunnan ja hallituksen aikana ennen syyskuun eduskuntavaaleja, joiden jälkeen uusi hallitus ei välttämättä sopimusta hyväksyisi? Vaalit lähestyvät myös Suomessa. –Mistähän media tällä kertaa keksii niihin toissijaiset vaaliteemat ja hämäykset?

Isäntämaa-sopimuksia puuhataan myös mm. Georgiaan. Siten Naton kiristysrengas Venäjän ympärillä täydentyy. Uusilla sopimuksilla haluttaneenkin myös ärsyttää Venäjää puolustamaan ankarammin reviiriään Ukrainassa. Jotta kriisi jatkuisi ja pahenisi, USA:n sotateollisuuden iloksi.

Isäntämaasopimus takaa myös, että Suomi pääsee ison rähinän tapauksessa taistelutantereeksi. Suomenlahtikin on nyt sotatilanteen alussa venäläisiltä suljettu ja Pietari pussinperällä.

Mauri Nygård

Itsenäisyyspuolueen vpj

Elämää on myös EU:n ulkopuolella

Kyösti Karvonen kysyy Kalevassa (12.10) " Missä me oltaisiin jos emme olisi EU:ssa?"  Hän muistuttaa, miten 16. lokakuuta tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun äänioikeutetut suomalaiset saivat eteensä seuraavan kysymyksen: Tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti?

"EU-jäsenyyttä perusteltiin virallisesti vain kauppapoliittisilla syillä.

Vaikka kauppapolitiikka kävikin jäsenyyden viikunanlehdeksi ja sillä oli myös oikeasti merkitystä, hyvin monille meille oli kolme syytä äänestää kyllä: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Ihan karmaisee ajatella tilannetta, jossa Suomi olisi nyt Ukrainan kriisin aikana EU:n ulkopuolella. Vaikka unionin turvatakuut eivät ole juuri tyhjää paremmat, jäsenyys antaa kuitenkin Suomelle tuulensuojaa. Suoraan sanottuna: jos Suomi ei olisi EU:n jäsen, luulenpa, että Venäjä kohdistaisi Suomeen näinä aikoina painetta, painostustakin. "

Hän muistelee miten 1980-luvun televisiomainoksessa kysyttiin: Mitä me laitettiin leivän päälle ennen kuin oli Floraa? Mainosta voi soveltaa unionijäsenyyteen: Missä me oltaisiin, jos emme olisi EU:ssa?

Olen täysin varma, että Venäjällä on nykytilanteessa muutakin tekemistä kuin peloitella Suomea. Lisäksi mehän olemme eräs sen harvoista edes kutakuinkin puolueettomista naapureista.

Mkäli emme olisi EU:ssa kävisi Venäjän kauppamme ylikierroksilla. Talouslamamme olisi saattanut poistua pikavauhdilla.

Yrjö Saraste