Olisiko metsästyskaveria Norjaan?

Archived in the category: Uncategorized
Posted by mnygard on 26 syys 19 - 0 Comments
Ilo ja äiti

Olisko metsästyskaveria riekkojahtiin ja kalalle?

Olen yrittänyt käydä kerran vuodessa metsillä pohjoisessa, kun kerta on seisova lintukoira vieressä sohvalla.

Viime syksynä reissu jäi lyhyeen, kun pitkäaikaisen mainion eräkaverini jalka ei noussutkaan tarpeeksi maastossa. Asfaltilla kävely kyllä sujui. Tänä syksynä tilanne on sama.

Olen jo sen verran iällä pilattu, että yksin en Norjankaan puolelle haluaisi lähteä, vaikka siellä maisemat ovatkin jo kohtalaisen tuttuja. Sain numeron Norjan metsästäjärekisteriin (Jegerregisteret) vuonna 2013. Sitä ennen olin retkeillyt metsästysmielessä vain Suomessa ja Ruotsissa.

Joten jos olisi kaveri tai mieluimmin vaikka kolme tai viisi, niin voitaisiin mennä minulle tutulle (maksulliselle) kämpälle Finmarkiin. Kämppään sisältyy myös kalastusmahdollisuus paikan omistajan välineillä ja hyödykseen. Tuo kämppä ei ole liioilla mukavuuksilla pilattu, mutta sinne voi majoittua ainakin 6-7 kaveria. Ajankohta olisi lokakuun toinen viikko tai myöhemmin.

Olen kyllä valmis lähtemään mukaan tuonne päin muihinkin paikkoihin ja porukoihin. Karvainen ystäväni Ilo tyttö, 3 v, pitäisi samalla sopia kyytiin. Saksanseisoja, ystävällinen, kohtalaisesti läheisriippuvainen, ehkä keskikokoa. Sähköpostini on mnyg@pp.kpnet.fi ja puhelin 0400-540678. Tätä kutsua saa siis levittää.

En ole ihan rapakunnossa, mutta keuhkot sen verran noessa passiivisesta tupakoinnista ja muista pölyistä johtuen, että liikkumisen pitää olla aika rauhallista. Kokemuksesta tiedän, että nuori elämänsä kunnossa oleva saattaa olla jäniksen selässä itse sitä huomaamattaan, ja se vauhti ei siis sovi minulle, vaan tuollainen klassinen herrasmies- tai -rouvametsästys seisovalla lintukoiralla on tavoitteena. Ja ruokana taimenta ja siikaa, riekonrintaakin.

Laeave a Reply