OLINHAN SIELLÄ MINÄKIN

Archived in the category: Uncategorized
Posted by mnygard on 08 maalis 18 - 0 Comments

             

             

                          OLINHAN SIELLÄ MINÄKIN

Nimittäin Oulussa, Kansalaispuolueen kokouksessa ja Väyrysen EU-seminaarissa. Kommentoin nyt hieman viime päiviä siltä varalta, että lukijoita kiinnostaa. Ja heti kärkeen on muistutettava, että Paavo Väyrynen kirjoitti blogin otsikolla ”Meneillään on laiton kaappausyritys”. Ensin kuitenkin selvitystä itse puolueesta.

 

Parlamenttipuolue ja etäohjattu kansanedustaja

Perusidea Kansalaispuolueessa on, että valta on ruohonjuuritasolla ja toisaalta kansan valitsemilla puolueen kansanedustajilla ja puolueen edustajilla EU:n parlamentissa. Vaaleissa johto on aina mahdollista vaihtaa. Perustaltaan suoraa kansanvaltaa siis, ei puolueorganisaation valtaa. Kun noita parlamentaarikkoja on toistaiseksi vain tasan yksi kappale, niin puolueeseen on valittu myös noin 30 asiantuntijajäsentä. Olen yksi heistä. Kannatusjäseniä on lisäksi kolmisen tuhatta.

Suomen vaalilain mukaan eduskuntavaaleissa pitää järjestää ehdokaskandidaateista vaalipiirikohtaiset jäsenäänestykset, jos ehdokkaiksi on tunkua. Kansalaispuolueen sääntöjen mukaan kannatusjäsenet muodostavat tuon ehdokkaista päättävän jäsenkunnan. Viime aikoina puoluehallituksen perustamilla osastoilla ei siten ole tässä mielessä juridista asemaa puolueorganisaatiossa. On kuitenkin epäilty, että ”osastoilla” ennakoitaisiin sääntömuutosta. Että jotkut haluaisivat puolueesta tavanomaisen hierarkkisen puolueen paikallisosastoineen ja piiriorganisaatioineen.

Parlamenttipuolue on uusi ilmiö Suomessa eikä varmaankaan sen idea aukene ihan ensi kuulemalta. Maailmalla vastaavia kuitenkin on olemassa, tunnetuin sen tyyppisistä ehkä Englannin Itsenäisyyspuolue UKIP. Se on keskittynyt ajamaan eroa EU:sta ja on menestynyt EU-vaaleissa hyvin ja sai aikaiseksi kansanäänestyksen. Sillä on useita EU-parlamentaarikkoja, mutta ei parlamenttipaikkoja Britanniassa.

Parlamenttipuolue soveltuu erityisen hyvin juuri yhden tai muutaman asian puolueeksi. Suomen kansalaispuolue korostaa turvallisuuspolitiikan tärkeyttä, mikä tarkoittaa hyviä suhteita kaikkien kanssa, myös Venäjän kanssa, ja pakotteiden purkamista. Siis puolueettomuutta, mihin kuuluu sotilaallinen liittoutumattomuus eli Nato-jäsenyyden vastustaminen ja kieltäytyminen menemästä mukaan EU:n militarisointiin ja ”turvatakuisiin”, sillä Venäjälle vihamielinen Nato tulee silläkin tiellä vastaan. Puolue haluaa pelastaa maamme joutumasta mahdollisessa isossa kriisissä taistelutantereeksi ja tai joutumasta ennakoivan ohjusiskun kohteeksi.

Puolue ajaa eroa eurosta, mutta puolueen perustajan mielestä EU:sta tulisi erota yhdessä Ruotsin ja mahdollisesti muidenkin maiden kanssa. Tavoitteena on Pohjolan yhteisö. Allekirjoittanut haluaisi Suomen näyttävän eroamisessa esimerkkiä myös Ruotsille ja Tanskalle.

Maahanmuuttopolitiikasta puolueella on näyttöä jo muutaman vuoden takaa, että on haluttu rajatarkastukset ja maahanmuuttajille ja pakolaisiksi lähteville kunnolliset olot Euroopan ulkopuolella. Vaikka muut Pohjoismaat ovat ottaneet rajatarkastukset käyttöön EU-liikenteessä, niin Suomi ei ole niin tehnyt.

Sisäpolitiikassa halutaan olla pienen ihmisen asialla, Alkion linjoilla eriarvoistamiskehitystä vastaan. Luontevasti silloin myös vastustetaan käynnissä olevaa alueellista keskittämistä, metropolipolitiikkaa.

Parlamenttipuolueena Kansalaispuolue ei aio osallistua jatkossakaan kuntavaaleihin. Se uskoo, että maakunnissa ihmiset eri puolueista ja vanhoista aatesuunnista riippumatta osaavat organisoitua eduskuntavaaleja ja maakuntavaalejakin varten. Käytännössä kuitenkin ihmiset kaipaavat yhdessäoloa ja yhdessätekemistä. Niinpä jonkinlaiset epäviralliset työryhmät tullevat toimimaan pysyvästi ainakin maakunta- ja vaalipiiritasoilla. Yhteydenpito parlamentaarikkoihin ja puolueen johtoon voidaan järjestää sähköisten järjestelmien avulla. Tavoitteenahan on etäohjattu kansanedustaja ilman puolueen määräyksiä oikeasta äänestyskäyttäytymisestä eduskunnassa.

 

Tie Ouluun

Puolueen perusideasta seuraa, että myös puolueen puheenjohtaja on luontevasti parlamentaarikko. Ensimmäinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen jättäytyi kuitenkin presidentinvaalien vuoksi väliaikaisesti puheenjohtajuudesta sivuun, mutta aikoi palata ensi kesänä, kun palaa eduskuntaan. Nyt hän on siirtänyt paluunsa syksymmälle, mitä pahoittelen.

Väliaikaiseksi tarkoitettu puheenjohtajisto halusi kuitenkin mitä ilmeisimmin muuttaa puolueen tavanomaiseksi puolueeksi ja toimi osaksi Väyrysen selän takana. Paikallisosastojakin perustettiin. Vaasan vaalipiiriin tosin toistaiseksi vain epävirallinen keskustelukerho. Väyrystä tuntuu kuitenkin vaivaavan jo sana osasto, mikä viittaa ryhmälle suunniteltuun tulevaan rooliin.

Presidenttiprojektin aikana uusi puheenjohtajisto piti itseään hyvin esillä, mikä myös taisi herättää Väyrysessä epäilyjä. Heti vaalien jälkeen uusi johtajisto alkoi järjestellä sellaisia hallituksen kokouksia, joihin Väyrysellä oli mahdotonta tai erittäin vaikeaa osallistua. Esimerkiksi 20.2.2018 oli ollut kokous, jossa oli erotettu joitakin puolueen jäseniä.

Vuosikokouksen päivämäärä oli sovittu yhdessä, mutta sijaintipaikasta oli skismaa. Hallituksen johto halusi Ouluun, Väyrynen Etelä-Suomeen, jossa pääosa jäsenistä oli. Väyrynen antoi periksi, mutta esitti kokousajaksi 11.30, jolloin väki ehtisi 14.35 junalle. Muutoin kotiinpaluu menisi joiltakin pikkutunneille.

Virallinen kokouskutsu piti lähettää jokaiselle sähköpostilla. Kun sitä ei alkanut kuulua, niin Väyrynen tiedusteli kaikilta jäseniltä sähköpostilla, että sopiiko 11.30 kokousajaksi, ja sai vain myönteisiä vastauksia. Kukaan ei protestoinut. Kun hallituksen johto oli edelleen hiljaa, niin lopulta Väyrynen, hallituksen jäsen, ilmoitti kaikille, että kokous on kl 11.30 hotelli Lasaretissa.

Sääntöjen mukaan kokoonkutsumisajan minimi on seitsemän päivää, ja viimeisenä mahdollisena päivänä hallituksen kutsu sitten tuli. Kokous kl 16.15 alkaen keskikaupungilla. Kaikki jäsenet eivät saaneet tätä kutsua. Heidät oli erotettu.

Väkeä Ouluun oli tulossa yllättävänkin runsaasti, ja osasyynä oli, että Väyrynen keksi järjestää kahden päivän ajalle ulottuvan EU-seminaarin ja maksoi osanottajille matkat ja yöpymisen. Seminaari oli korkeatasoinen, titteleinä professori, tohtori, jne. Meikäläisellä kommenttipuheenvuoro.

Olikohan sitten seminaarin syytä, että hallitus järjesti hallituksen kokouksen puoluekokouspäivän, lauantain 3.3.2018, aamulle, jolloin Väyrysen tiedettiin olevan seminaarissa eikä pääse paikalle?

Tuohon mennessä oli tapahtunut, että Väyrynen oli kiistänyt 20.2. pidetyn kokouksen laillisuuden ja oli saanut käräjäoikeudelta päätöksen täytäntöönpanokiellosta. Niinpä nyt 3.3. ilmeisesti uudistettiin aikaisemmat irtisanomiset ja erotettiin lisää jäseniä, mm. Paavo Väyrynen. Kaikkiaan erotettujen määrä saattoi olla 6-10 jäsentä. Samalla oli puolueelle hyväksytty 6-8 uutta jäsentä, joilla olisi äänioikeus kl 16.15 alkavassa kokouksessa. Osalla erottamisen syynä oli, että eivät olleet maksaneet kuluvan toimintakauden jäsenmaksua ja osalle en tiedä mitään järkevää keksittyäkään syytä. Oikeuskäytännön mukaan jäsenmaksun voi maksaa vielä vuosikokouksen alussa, ja näille maksamattomille ei oltu lähetetty ennakkoon mitään huomautusta sähköpostillakaan. Muita erotettuja ei oltu kuultu ennen erottamista, mikä on vastoin lakia.

Kun Kansalaispuolueen säännöissä ei asiasta ole mainintaa, niin jäsenmaksun maksamattomillakin jäsenillä on äänioikeus vuosikokouksessa.

Lauantaina hallituksen kokouksesta kuultuaan väyrysläiset totesivat, että illan kokous tulee olemaan laiton. Siihen ei kannata osallistua. Sen sijaan pidettiin vuosikokous paikassa ja ajalla, minkä jäsenet olivat yksimielisesti sähköposteilla hyväksyneet. Näin Kansalaispuolue sai hallituksen, jossa puolueen perustajakin on mukana ja illalla puoluetta rikastutettiin toisella hallituksella.

Tämän jälkimmäisen hallituksen jäsenet ovat sitten syyttäneet Väyrystä taloudellisista väärinkäytöksistä. Eivät hyväksy Väyrysen omilla rahoillaan maksamia kampanjalaskuja lainoiksi, joista Väyrynen toivoo saavansa ainakin osan takaisin joskus tulevaisuudessa. Siis kun Väyrynen jälleen pitää tilaisuuksia ja myy mukeja ja kun puolue saa kansanedustajia, joiden kautta saadaan puoluetukea. Suuruusluokka kiistassa koskenee noin 40 000 euroa. Samalla summalla suurinpiirtein Väyrynen on avustanut presidenttihankettaan suoraan omilla rahoillaan ilman toiveita tai vaatimuksia takaisinmaksusta.

On ollut hyvin todennäköistä olettaa, että ainakin Paavo Väyrynen itse ja hänen nimensä vetämänä mahdollisesti myös muita pääsee jo heti seuraavissa eduskuntavaaleissa eduskuntaan. Paavo toisi silloin yksinäänkin puoluetukea 150 000 euroa vuodessa, 600 000 euroa vaalikaudessa. Tuosta summasta Paavo toivoi saavansa ainakin osan kannatusyhdistykselleen takaisin. Väyrysen erottaminen puolueesta merkitsisi sitä, että tuo mahdollinen puoluetuki jäisi varmuudella kansalaispuolueelta saamatta. Asia ei vanhan puoluehallituksen kolmen jäsenen (Sami Kilpeläinen, Piia Kattelus, Tuula Komsi) mielestä ollut kuitenkaan merkittävä, kun erottamisen tielle läksivät.

Kovin vaikuttaa rahakiista tekaistulta, mutta periaatteessa toki on niin, että yhdistyksen hallitus päättää lainoista. Väyrynen kertoo blogissaan informoineensa aikoinaan puheenjohtajaa sähköpostilla menettelystä. Näin hallitus on saanut asiasta tiedon. Jos tuo sähköposti löytyy, niin se saattaa nousta tärkeään rooliin asioita oikeudessa käsiteltäessä. Merkitystä on myös sillä, että vuodenvaihteeseen saakka Väyrynen oli puolueessa ainut, joka oli halunnut itselleen tilinkäyttöoikeuden. Lisäksi vaalithan olivat vasta tammikuussa, joten vasta helmikuussa puolueenkin hallituksella olisi ollut mahdollisuus tehdä yhteenveto projektista. Siinä vaiheessa hallituksen pöytäkirjaan olisi voitu merkitä kyseinen laina nollakorolla ja takaisinmaksuehdot. Tämä merkintä voitaisiin tehdä vielä nytkin.

Tapahtumiin liittyy siis vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Käsirysy kuitenkin vältettiin, kun erotetut eivät pyrkineet lauantai-illan kokoukseen Oulussa.

Rahaliikenne Väyrysellä oli hieman monimutkaista, sillä asialla oli Väyrysen ohella kolme yhdistystä. On Väyrysen pysyväisluontoinen tukiyhdistys, on presidentinvaaleja varten perustettu kansanliikkeen yhdistys ja on Kansalaispuolue. Koska presidentinvaaleja varten perustettu ei saa hankkia jatkossa tuloja, niin siltä ei ollut toiveita saada myöhemminkään lainaa tai sen osaa takaisin. Niinpä Väyrynen halusi, että velalliseksi jäisi Kansalaispuolue, jonka tililtä laskut lopulta maksettiin. Puolueelle lainaamansa rahat Väyrynen pyöräytti vielä ensin oman pysyvän tukitilinsä kautta. Siellä mahdollisesti puolueelta saatavat rahat olisivat seuraavia vaaleja odottamassa.

Päivän uutinen 7.3.18 kertoi, että käräjäoikeus on antanut täytäntöönpanokiellon Väyrysen ja muidenkin puolueesta erottamiselle ja uusien jäsenten hyväksymiselle eli hallituksen aamupäivällä 3.3.2018 tekemille päätöksille. Samalla annettiin täytäntöönpanokielto kl 16.15 alkaneen puoluekokouksen päätöksille. Onko väyrysläisten sitten valitsema hallitus toimintakelpoinen? Tänään 7.3.18 ilmeisesti, mutta huomisestahan ei voi tietää.

 

Sote ja Väyrynen

Palaan vielä Väyrysen ilmoitukseen, että siirtää paluunsa eduskuntaan syksyyn. Tällä hän välttää osallistumasta sote-lakien käsittelyyn, mikäli sitten ei valita Keskustan puheenjohtajaksi.

Väyrynen kritisoi voimakkaasti sote-hanketta, mm. liiallista yksityistämistä, mutta lopulta kuitenkin kannattaa lakipakettia, tai paketteja. Hän uskoo, että lakeja voidaan kevään 2019 vaalien jälkeen muuttaa paremmiksi.

Paavo ei siten halua jäädä historiaan henkilönä, joka kaatoi Maalaisliitto-Keskustan satavuotisen haaveen maakuntaitsehallinnosta. Sipilän hallituksella on niin niukka enemmistö eduskunnassa, että Väyrysen ääni olisi voinut olla ratkaiseva.

Kannatin itsekin aikoinaan maakuntaitsehallintoa, mutta en sellaista, jossa kunnat menettävät merkittävästi omaisuuttaan ja toimivaltaansa. Maakuntahallinnon piti saada kunnallisen piirihallinnon ohella tehtäviä valtion piirihallinnosta ja Helsingistä, ei peruskunnilta. Nyt suunniteltu valtakunnallinen kiinteistöyhtiökin tuntuu todella erikoiselta. Toisaalta terveyskeskusten ja keskussairaaloiden yhteistyötä olisi hyvä joka tapauksessa lisätä. Nyt siinäkin mennään tekniikan kehitystä vastaan, kun kaikki halutaan suurempiin yksikköihin. Eikä yksityistäminen, ”valinnanvapaus”, mielestäni sovi lainkaan suurten ulkomaisten ketjujen vetämänä sote-alalle. Suomi on muodostumassa kaikilta osin siirtomaaksi.

Meillä on ollut yksi maailman tehokkaimpia ja halvimpia terveydenhoitojärjestelmiä. Ikärakenteemme ja harva asutus huomioon ottaen liian halpa itse asiassa. Julkinen puoli tarvitsisi vain pientä viilausta ja lisää resursseja, etenkin henkilökuntaa, mutta ei järjestelmää tarvitsisi romuttaa. Yksityinen terveydenhoitojärjestelmä tiedetään muiden maiden esimerkeistä pitkällä tähtäyksellä kalliiksi. Lisää voittojen käärimistä ulkomaille ihmisten sairauksista ei tarvittaisi.

Sattumoisin myös Paavo Väyrynen on mukana pienimuotoisessa hoivakotibisneksessä Keminmaalla. Sellainen on toisella tasolla, mitä kritisoin.

Väyrynen perusteli paluunsa siirtoa myös henkilökohtaisilla käytännön syillä. Hyväksytään, mutta tietenkin historiallinen sote menee tärkeydessä henkilökohtaisten hankaluuksien edelle. Varmaan myös soten ja maakuntahallinnon ongelmia voidaan lähi vuosina korjata. Suurin kysymys lienee, kuinka isoksi käenpoikaseksi yksityinen bisnes heti alussa päästetään.

 

Mauri Nygård 7.3.2018, täydennetty 15.3.2018

Kansalaispuolueen ja Itsenäisyyspuolueen jäsen

 

 

Laeave a Reply