21.1.2022
Miten Keski-Pohjanmaasta tuli pienin hyvinvointialue?
Olin maakuntaliiton johtajana näköalapaikalla juuri sinä aikana, kun Keski-Pohjanmaasta tehtiin tynkä-Keski-Pohjanmaa. Se oli kuin maakunnan hidasta itsemurhaa olisi seurannut. Pääsyitä Kokkolan poliitikkojen toimiin oli kaksi.
- Pietarsaaren valloitus, Kokkosaari. Ilmeisesti hyvin monet Kokkolassa vaikuttaneet poliitikot uskoivat 80-luvulla ja 90-luvun alkupuolella, että varsin piankin Pietarsaari voidaan liittää Kokkolaan. Lähes diktaattorina Kokkolan kaupunginjohtajana toiminut Esko Lankila ainakin uskoi ja oli ottanut yhdistämisestä elämäntehtävän. Hän uskoi Pietarsaaren suomenkielistyvän nopeasti ja levitti anekdoottia, miten pappi Pietarsaaressa oli päivitellyt, kun kaikki maahan siunaamansa olivat ruotsinkielisiä ja kastamansa suomenkielisiä.
Lankila myös kertoili kabineteissa, että ei olisi huono asia, vaikka Kalajokilaakso jäisi pois perusteilla olleesta sairaanhoitopiiristä, sillä eihän hienoa keskussairaalaa voitaisi puolityhjilleen jättää, vaan silloin ”Helsinki” määräisi Pietarsaaren Kalajokilaakson tilalle.
Käytännössä Lankila nakkeli pikkukiviä pohjoisen suuntaan ja väliin vähän isompiakin. Esimerkiksi kerran, kun Ylivieskan kaupunginhallitus ja valtuuston johto oli saatu vierailulle Kokkolaan, yhteistyömahdollisuuksia pohjustamaan, niin Lankila matkusti sovittuna päivänä Ouluun. Ylivieskalaisten matka kuivui teatterimatkaksi.
Tutkin tilastoja ja saatoin nähdä, että Pietarsaaren seutu ei ollut lainkaan suomenkielistymässä. Nyt Pietarsaaressa suomenkielisten osuus on pudonnut kolmanteen osaan väestöstä. Muutenkin oli selvää, että ei RKP sallisi kaupunkien yhdistymistä. Kalajokilaakson kunnat saatiin silti eroon K-P:n sairaanhoitopiiristä.
2. Pelko vaalipiirin rajan siirrosta. Tämä asia ei koskettanut kaikkia puolueita, eniten sosiaalidemokraatteja.
Pelättiin, että jos joudutaan samaan maakuntaan Kalajokilaakson kanssa, niin sitten vaalipiirin raja siirretään Kokkolan ja Pietarsaaren väliin. Silloin kansanedustajan saaminen Kokkolasta vaikeutuisi, sillä Kalajokilaaksossa on vähemmän demareita kuin Pietarsaaren suunnalla. Tietenkin kaupunkien yhdistäminenkin vaikeutuisi.
Selvittelin kysymystä asiantuntijoilta, ja pelko vaikutti hyvinkin turhalta. Eduskunta lopulta kunnat vaalipiireihin määrää. Tasauspaikkajärjestelmä eduskuntavaaleissa asian myös ratkaisisi siten, että Kokkolasta pääsisi Arkadianmäelle ”aina” sosiaalidemokraatti ja RKP:n edustaja. Järjestelmä myös ratkaisisi pienten vaalipiirien ongelman. Vaihtoehto onkin ollut vakavasti ehdolla tällä vuosituhannella. Sitä keskipohjalaisten kannattaisi joka tapauksessa kannattaa.
Kehityksen suunta maakunnassa sinetöitiin pienen ryhmän opintomatkalla syksyllä 1993. Välittömästi matkan jälkeen maakuntaliiton puheenjohtaja Viljo S. Määttälä tiesi kertoa, että vaihtoehtona Pietarsaaren suunnalle ollut kaksoismaakunta Kalajokilaakson kanssa onkin epärealistinen. Kalajokilaakson edustajat olivat työryhmässä idean kaksoismaakunnasta hyväksyneet. Tuolloin päätettiin uusimuotoisen maakunnan liiton rajoista, joita valtio sitten ratkaisuissaan noudatteli. Niin päädyttiin tynkämaakuntaan ja Suomen pienimpään hyvinvointialueeseen. Pienimpien lakkauttamista aika pian tulevaisuudessa on jo ennustettu ja uhkailtu.
Olen lähtenyt mukaan aluevaaleihin vaikuttaakseni siihen, että neuvottelut Kalajokilaakson kanssa saataisiin käyntiin ja maakunnan hyvinvointipalvelut turvatuiksi. Haluan Keski-Pohjanmaan suureksi jälleen.
Mauri Nygård, ehdokas 227
Entinen K-P:n maakuntaliiton johtaja, fil.lis.
Kokkolan maaseudulta
0400540678
mnyg@pp.kpnet.fi
