Media vai meedio?
Nytkö se ”Putin ryssä” hyökkää, kun olympialaiset ovat käynnissä? Näin Suomenkin media on ennustellut ja pelotellut Venäjän uhalla. Esimerkiksi 8.2.22 kerrotaan STT:n uutisella, että venäjä hyökkäsi Georgiaan myös Pekingin edellisten eli kesäolympialaisten aikaan vuonna 2008. Tuo väite on kuitenkin jo lähtökohdiltaan vale, sillä ei Venäjä konfliktin ajankohtaa ratkaissut, vaan Lännessä oppinsa saanut Georgian presidentti. Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan ja Aphasiaan ja samalla venäläisiä rauhanturvaajia vastaan ja alkoi pommittaa ja piirittää Ossetian pääkaupunkia. Näiden avuksi Venäjä kyllä sitten vuoristosolan kautta tuli, mutta sen joukot eivät edes lähteneet pakenevien georgialaisjoukkojen perään. Vähän puolustuslinjoja kyllä oiottiin.
Meillä on kuitenkin vuodesta 2008 lähtien lyöty hirmuista rumpua Venäjän hyökkäämisestä Georgiaan. Oikeastaan ulkoministerimme Alexander Stubb tuon taisi julkisuudessa ensimmäisenä aloittaa. Kansakunnan kannalta hänen lausumistaan oli viisaus kaukana, mutta ehkä se auttoi pääministeriksi nousemisessa. Havaintojeni mukaan juuri vuosi 2008 oli alku voimistuneelle Venäjän vastaiselle propagandalle Suomessa ja laajemminkin. Ei voi välttyä mahdollisuudelta, että koko Georgian sota oli suunniteltu provokaatio, sillä kyllähän Venäjän reaktio oli odotettavissa, ja paljon siitä on sitten iloa irti revittykin. Ehkä Lännessä petyttiin, kun Venäjä ei maata valloittanut.
Tuli vuosi 2014 ja Lännen tukema vallankumous Ukrainassa. USA:n apulaisulkoministeri Nuland on kehunut, että hän kävi Maidanin mielenosoituksen aikaan viisi kertaa Ukrainassa järjestelemässä mielenosoitusta ja sen jälkeistä hallintoa. Hallinto oli järjestelty sellaiseksi, että ensi töikseen se vei venäjänkielisiltä kielioikeudet. Alkoi sorto, jonka huipentuma oli, kun väkijoukko poltti kymmeniä venäjänkielisiä kerrostaloon Odessassa.
Maidanin mielenosoituksessa ammuttiin lääkärin mukaan sekä poliiseja että mielenosoittajia samoilla aseilla. Eestin ulkoministeri Urmas Paet kävi maassa ja soitti sitten EU:n ”ulkoministeri” Catherine Ashtonille kertoen, että ampujat taisivat olla meikäläisiä. Puhelu kaapattiin ja se esitettiin myös Suomessa. Satuin kuulemaan. EU:n korkea edustaja totesi, että luulen, että emme halua tutkia asiaa. Ukrainalle on sitten syydetty euroja miljardi toisensa perään, mutta uskottavaa tutkimusta tarkka-ampujista ei ole tehty. Media on toki ennustanut usein ampujat venäjämielisiksi tai venäläisiksi.
Venäjältä katsoen jälleen yksi naapurimaa oli siirtymässä Naton etupiiriin. Venäjä joutuisi luopumaan Krimillä vuokramaalla olevasta tukikohdastaan ja Nato tulisi Mustanmeren valtiaaksi. Länsi oli jo aiemmin pettänyt useaan kertaan Saksojen yhdistymisen yhteydessä antamansa lupauksen, että Nato ei tule itään, Naton sotilaita ei edes Itä-Saksaan. Niinpä Venäjä totesi, että nyt riittää ja miehitti Krimin, joka Neuvostoliiton sisällä oli vasta 50-luvulla siirretty Ukrainan alueeseen.
Eikä mahtanut tulla Nulandillekaan yllätyksenä, että venäjänkieliset Itä-Ukrainassa protestoivat, ja että Venäjä näitä materiaalisesti ja taloudellisesti tuki. Ukrainan keskusvalta ei hyväksynyt venäjänkielisten irtaantumista, ja seurauksena oli sisällissota. Alkuunsa keskusvallan puolella soti amerikkalaisen miljardöörin rahoittama yksityisarmeija, sotii ehkä vieläkin.
Kansainvälisesti neuvotellen vuonna 2015 saatiin aikaiseksi ns. Minskin sopimus, mikä takaisi venäjänkielisille autonomian, kuten Ahvenanmaalla on Suomessa. Ukrainan keskusvalta ei ole kuitenkaan halunnut toteuttaa sopimusta, vaan on jatkanut sodankäyntiä. Suomen media on esittänyt tilanteen kertovan Putinin sotaisuudesta ja valloitushalusta ja meedioitten tavoin on ennustettu päivästä toiseen Venäjän hyökkäystä ja sotaa, vaikka Venäjän johtajat ovat useaankin kertaan todenneet, että ei Ukrainaan hyökkäämisessä olisi mitään mieltä.
Suomen meedioista ja toimittajista voi vain myötähäpeää tuntien todeta, että antakoon kunkin jumala heille anteeksi, sillä he eivät selvästikään näytä tietävän mitä tekevät. Media on onnistunut muissakin päävalheissaan. Enemmistö suomalaisista luullee, että EU-jäsenyys ja euro ovat taloudellemme eduksi. Ihmiset eivät tiedä, kiitos median, että vapaakaupasta EU-maiden kanssa oli sovittu jo parikymmentä vuotta ennen jäsenyyttä. Eivätkä ihmiset tiedä, että euro vaikeuttaa vientiämme myös euromaihin. Olemme myös nauttineet kaksi integraatiolamaa ja pakotesodasta kärsimme ehkä jäsenmaista eniten. Eräs seuraus pakotteista oli osuusliikkeen tuotteiden halpuutus, kun tavaraa piti saada menemään enemmän Suomeen itäviennin tyrehdyttyä. Nyt sitten itketään viljelijöiden ahdinkoa.
Miksi olen joutunut katsomaan maailmantilannetta Venäläisin silmin? Siksi, että naapuri on lähellä ja meille aina suurvalta ja naapuri pelkää toista Pietarin piiritystä. Sen he tulevat estämään ennakoivalla ohjusiskulla vihollismaihinsa, Suomeen ja Eestiin, jos sodan tulemiseen uskovat. Sitten Suomi on taistelutannerta.
Venäjä lähetti länsimaille kirjeen, mikä ainakin on laajentanut tietämystä siitä, että Länsi söi sanansa Naton laajentumisesta. Samalla tuli julki, ketkä sitä sotaa Ukrainassakin haluavat? Sehän on Lännen sotaelinkeinon intresseissä. Sotaelinkeino tarvitsee konflikteja ja mieluimmin ikuisesti jatkuvaa sotaa. Sota ja pakotteet Venäjää vastaan ovat myös Israelin valtiolle eduksi, sillä Venäjä on sen vihollisten tukija. Ja vaikuttaa, että ulkomaiset tahot ovat Suomen valloittaneet. Journalistien puheenjohtaja totesi vuonna 1987, että Suomi on niin keskittynyt maa, että sen voi valloittaa puolella hävittäjäkoneen hinnasta.
Oli Keskipohjanmaassa sääntöä vahvistava poikkeus 8.2.22 lehdessä. Kaksi eläkkeellä olevaa everstiä totesivat, että ei Venäjä näytä hyökkäävän. Jutuistaan päätellen aivan kuin natottamista varten perustettu usean lehden yhteistoimitus Lännen media oli eri linjoilla tuonakin päivänä.
Mauri Nygård
Kokkola
