Lapista

Archived in the category: Uncategorized
Posted by mnygard on 05 huhti 17 - 0 Comments

Keskusteluryhmälle 050417

Lapista

Jonkin verran pohjoisessa liikkuneena sanoisin, että molemmat näkemykset Lapin metsien käytöstä ovat oikeassa. Etelä-Lapissa paremmin metsätalouden ehdoilla, pohjoisessa porotalouden ja matkailun ja haavoittuvaisen luonnon ehdoilla, on ajatukseni.

Aikoinaan kaveerasin työnikin puolesta Jouni Kitin kanssa. Hän oli kalatalouden virkamies Helsingissä, syntyjään Angelista ja ainakin äitinsä oli asunut myös Inarinjärven pohjoisrannalla. Jouni puolusti saamelaiskäräjien jäsenenä naavaisia männiköitä Angelin suunnalla ja sai metsähallituksen vihat päälleen.

Olimme yhtenä kesänä Jounin kanssa retkeilyllä Lapissa toista viikkoa ja asustimme jonkin aikaa myös Angelin kylästä parikymmentä km etelään tiettömässä erämaassa olevassa kämpässä, joka syttyi meillä tuleen. Kämppä oli alunperin Jounin ja hänen kaverinsa yhteinen ja poikien valtausalueella. Siinä oli kamalan kivikon alla, tekisi mieli sanoa 30 metriä alempana lampi, mikä teki kullanhuuhdonnankin mahdolliseksi. No me emme huuhtoneet, saunoimme sen sijaan perusteellisesti.

Kämppä oli metsähallituksen maalla ja pojilla oli mennyt hieman pitkäksi uudistaa vuokrasopimus. Ei sillä muitten kanssa niin väliä ollut, mutta Jouniltapa otettiin vuokraoikeus pois ja kämppä jäi metsähallituksen omaisuudeksi. Mh ei tiennyt, mitä kämpällä tekisi, mutta Jouni tiesi. Hän antoi Angelin miehille vinkin, että anokaa kämppää poronhoidon tukikohdaksi. Näin tapahtui ja paliskunta sai kämpän. Heti ensimmäisessä kokouksessaan sitten paliskunta päätti, että Jouni Kitillä on kämppään ilmainen elinikäinen käyttöoikeus.

Poromiehet olivat myös uudistaneet pienoisen kämpän katon huopakatoksi. Sieltä jostain huomasimme löylyjen välissä ulkona jäähdytellessämme nousevan pirunmoisesti savua. Löylytilassa sitä ei ollut näkynyt. Emme keksineet muuta kuin kamalalla vaivalla kantaa vettä sieltä lammesta ja kaataa sitä katolta savupiipun juureen. Hämmästys oli suuri, kun palo näytti sammuvan, ja sammuihan se. Sammutusta edesauttoi, että emme olleet ryyppyreissulla.

Katon uudistajat olivat jättäneet ulkokaton laudoituksen noin parin sentin päähän metallisesta savupiipusta ja lauta oli meidän hirmuisessa lämmityksessä kuumunut niin, että oli alkanut palaa alapinnaltaan. Jälkeenpäin näimme, että tuli oli levinnyt noin metrin etäisyydelle piipusta. Siis huopakatteen alapuolella. Se sammui sen vuoksi, että vetemme valui kuumaa savupiippua myöten tosikuuman kiukaan päälle ja muodosti runsaasti höyryä. Höyry levisi kaikkialle vesikaton alla ja sammutti palon.

Jouni joutui muuten muuttamaan heti kansakouluun mennessään sisäoppilaitokseen. Muutenhan koulunkäynti oli mahdotonta. Ja Jouni jäi heti luokalleen. Kävi eka luokan toiseen kertaan. Syy oli se, että hän oli suomenkielessä ummikko kouluun tullessaan. Sitä ei opettaja ollut ottanut huomioon.

MH on noin kymmenen vuotta, tai runsaat sitten kaatanut ikivanhoja mäntyjä, harvakseen kasvavia isoja petäjiä tai aihkimäntyjäkin, miksi vain haluatte kutsua, myös Inarinjärven pohjoispuolella. Kuljin siellä metsillä, silloin kun siellä oli riekkoja. Nuo hakkuut tuntuivat kyllä todellakin turhilta. Tuskin puun erikoislaatuakaan osattiin hyödyntää. Inarinjärven itäpuolen metsänhakkuista onkin ollut kovasti kiistaa. Siellä en ole käynyt, joten en tunne tilannetta henkilökohtaisesti, mutta tarpeettomalta hakkuut äkkipäätä tuntuvat, vaikka joillekin työtä antavatkin. Angelin suunnalla oli aika tiheääkin männikköä ja naavikkoa poroille, itäpuolen metsän laadusta en tiedä.

Luulisin, että viisainta olisi jättää koko Inari ja Utsjoki varsinaisen metsätalouden ulkopuolelle. Samapa koskisi Enontekijöitäkin. Polttopuun hankintaa toki tulisi sallia ja ehkä paikoin pienimuotoista sahaustoimintaa, jos erikoisen kovaa puuta sitten osataan jälkikäsitellä arvonsa mukaisesti. Etelämpänäkin Lapissa olisi sitten se pehmeä teknologia paikallaan.

Mauri

Laeave a Reply