16.1.2007
Fil.lis. Mauri Nygård
Energia-alalla vääriä uskomuksia
MYÖS YDINENERGIA TUOTTAA HIILIDIOKSIDIA ILMAKEHÄÄN
Suomessa energiakeskustelu ja informaatiosota on ollut viime aikoina erityisen vilkasta, kun ydinteollisuus haluaa päästä rakentamaan kuudennen ydinvoimalan. Sotatermi tilanteeseen sopii hyvin siksi, että myös nyt totuus näyttää olevan ensimmäinen häviäjä, kuten oikeissa sodissakin. Julkisuuteen on annettu varmoja totuuksia epäselvistä asioista ja uskotaan myös täyteen humpuukiin.
Suurinta kansainvälistä bluffia on oletus, että ydinenergia olisi vapaa hiilipäästöjen tuottamisesta. Tälle ajatukselle pohjautuu kuitenkin kansainvälinen energian päästökauppa. Myös EU viestii ydinenergian puolesta. Kuitenkin jo yksinkertainen päättely saa toisenlaisiin ajatuksiin. Totuutta kysymykseen on jonkin verran etsitty yliopistotutkijoiden toimesta ainakin Saksassa, mikä käy ilmi Ulla Klötzerin uuden kirjan ”Säteilevä tulevaisuus” ensimmäisestä osasta.
Tarkan käsityksen saamiseksi pitäisi tietää hiilipäästöjen suuruus kaikissa energian tuotannon ja jakelun vaiheissa. Syntypaikkansa perusteella tuotantoketjussa vapautuva hiili voidaan jakaa kuuteen osaan: 1. itse sähkön tai lämmön tuottamisessa polttoaineesta syntyvä hiili, 2. polttoaineen hankinnasta (kaivostoiminta, rikastus, kuljetukset) syntyvä hiili, 3. voimalaitoksen rakentamisesta syntyvä hiili, 4. voimalaitoksen käyttämisestä syntyvä hiili, 5. sähköverkon rakentamisesta ja ylläpidosta syntyvä hiili ja 6. jätteen hävittämisestä ja voimalaitoksen purkutöistä syntyvä hiili.
Ydinvoimalaitos tuottaa pääosan hiilikaasuistaan rakentamisvaiheessa ennen laitoksen käyttöönottamista. Esimerkiksi teräkseen, betoniin, kuljetuksiin, jopa työntekijöiden matkoihin sisältyy runsaasti hiilipäästöjä. Ketjua voi ajatella vielä kierroksen taakse päin esimerkiksi siten, että myös kulkuvälineiden ja työkoneiden valmistus on vapauttanut hiiltä ilmakehään. Toki hiiltä vapautuu myös muissa mainituissa ydinenergian tuotantoketjun vaiheissa itse polttoainetta lukuun ottamatta.
Atomisähkö häviää maakaasulle
Saksassa on laskettu (Klötzer s. 90), että yksi kilowattitunti atomisähköä tuottaa 31,4 grammaa hiilidioksidia, jolloin ei ole otettu huomioon jätehuoltoa eikä laitoksen purkamista, ei varmaan sähkön jakeluverkkoakaan. Toisaalta bioenergia ja muut uusiutuvat energiamuodot tuottavat hiilipäästöjä nekin. Saksalaisten mukaan hiilidioksidia vapautuu puulla tuotettuna 11,5 grammaa ja tuulella tuotettuna 18,6 grammaa kilowattitunnilta. Mikäli maakaasulla päästään tuottamaan lämpöä ja sähköä samalla kertaa, niin silloin tällä fossiilisella polttoaineellakin päästään hieman ydinenergiaa parempaan tulokseen eli 29,3 grammaan kilowattitunnilta.
Ydinenergia tuottaa siis ilmakehään kasvihuonekaasuja samoin kuin muukin fossiilinen energia. Tulos, että ”puhtaudessa” maakaasu voittaa ydinenergian lämmön ja sähkön yhteistuotannossa, vaikuttaa uskottavalta.
Yllä oleviin hiililukuihin pitäisi siis lisätä, että hiiltä menee ilmakehään myös polttoainejätteen varastoinnissa ja laitoksen purkamisessa sekä sähkön jakelussa. Nykyisen sotaisan maailmanpolitiikan valossa laitos voidaan joskus ”purkaa” myös vihollisen pommituksilla.
Riittääkö uraani?
Ydinenergian polttoaineen riittävyys on sitten oma mielenkiintoinen kysymyksensä. On sanottu muun muassa, että parhaimmillaankin ydinenergian osuus voi nousta vain noin kolmannekseen maapallon koko energiantuotannosta ja että taloudellisesti louhittavaa uraania riittäisi vain alle sadan vuoden ajaksi. Toisten ennusteiden mukaan ydinenergian osuus jäisi vielä vähäisemmäksi ja lyhytaikaisemmaksi.
Nykyisin ydinenergian osuus EU:n energiasta on 15 prosenttia 16.1.2007 lehdissä olleen puheenjohtaja Paavo Lipposen puheita referoineen STT:n artikkelin mukaan. Klötzerin kirjan mukaan vuonna 2004 ydinenergia oli 6 prosenttia koko maapallon energiantuotannosta ja noin 16 prosenttia sähköntuotannosta.
Niinpä, kun nyt Suomessa rakennamme parhaillaan usean vuoden projektina ydinvoimalaitosta, sen pystyttämiseen kuluu valtavat määrät pääasiassa fossiilista energiaa. Vähäpäästöistä uusiutuvaa energiaa on voitu käyttää vain vähän. Samoin sinänsä ilmaan hiilidioksidia tuottavan ydinenergian osuus toisen ydinvoimalaitoksen rakentamisessa on nykyisin varsin vähäinen, eikä siis ydinenergian osuus maapallolla voi yleisimmän käsityksen mukaan koskaan noustakaan kovin merkittäväksi.
Koska maakaasu näyttäisi hakkaavan ydinvoiman ”puhtaudessa”, niin voisi ennustaa, että Venäjän maakaasuun ryhdytään suhtautumaan tulevaisuudessa nykyistä positiivisemmin.
Wikipedia lupailee suuria
Ilmeisesti Wikipedian tietosanakirjaan internetissä ovat kirjoittaneet innokkaat ydininsinöörit, sillä Wikipedian kirjoitukset antavat uraanin riittävyydestä varsin positiivisen kuvan. Uraania riittäisi pitkälle sen johdosta, että energian hinta nousee, jolloin kannattaa louhia köyhempiäkin esiintymiä. Itse polttoaineellahan ei ole suurta osuutta ydinsähkön kokonaishinnassa. Wikipediassa uskotaan, että jopa tavallisen graniitin sisältämä uraani voitaisiin ottaa tulevaisuudessa käyttöön.
Jos energian hinta nousee merkittävästi, niin silloin kyllä kannattaa ottaa käyttöön myös muita köyhiä fossiilisia energiaesiintymiä ja ennen muuta kannattaa ottaa käyttöön enemmän energiaa jätebiomassasta, tuulesta, maan sisäisestä lämmöstä, vuorovedestä, muista merien ja vesien virtauksista, aaltojen energiasta, suorasta auringon säteilystä, lämpötilaeroista ja energiansäästöteknologiasta. Näissä viimeksi mainituissa tapauksissahan, kenties jätebiomassaa lukuun ottamatta, itse voimalaitoksille tuleva raakaenergia on peräti ilmaista.
Periaatteessa siis raha voisi ratkaista, mutta käytännössä ei, sillä arvot ja asenteet tulevat myös kuvaan, ja kaikki energiamuodot ovat yhteiskunnan tukemia. Klötzerin mukaan ydinteknologiaa on tuettu erittäin suurilla summilla ja paljolti siksi, että atomipommien valmistus tarvitsee polttoaineen esikäsittelyyn ydinvoimalaitoksia. Ydinenergia ei ole erityisen halpaa Suomessakaan, ja koska kyseessä on pääomavaltainen teollisuus, niin hinnan ja kannattavuuden sanelee laskelmissa käytetty korkotaso. Eräs ydinteknologian tukikeino onkin ollut halpakorkoisen rahan ohjailu alalle. Lisäksi Suomessa ydinteknologian tukeminen muihin energiamuotoihin verrattuna on tullut selvästi esille energiatutkimuksen määrärahoissa.
Ydinteknologian avulla ei siis päästä eroon hiilidioksidipäästöistä. Vaikuttaa pahasti siltä, että lähi vuosikymmeninä ei päästä muidenkaan polttoaineiden avulla. Johtopäätös tästä on, että pitää panostaa voimakkaasti hiilidioksidin talteen ottamiseen. Keinoja siihen on jo keksitty. Lisäksi on syytä alkaa varautua maapallon lämpenemiseen, joka näyttää väistämättömältä.
Ydinvoima ei tietenkään ole puhdasta jätteensäkään osalta – säteilyä riittää kauemmas tulevaisuuteen kuin ihmislaji on ollut olemassa – ja säteilyhän on pääsyy, miksi monet vierastavat koko energiamuotoa. Itsekin vierastan ainakin niin kauan kuin kaikki muut monet energiamuodot jätetään vähälle tutkimukselle ja jopa ilman kokeiluja.
Kirjoittaja on Kokkolassa asuva energia-asioita seuraava filosofian lisensiaatti, entinen tutkija, maakuntaliiton toiminnanjohtaja ja kunnanjohtaja
