Pelkäänpä pahoin, että Talvivaaran lähijärvien ja vähän kauempanakin olevien järvien kalasto tulee olemaan vuosikymmeniä sellaisessa kunnossa, että ihmisen ei pitäisi kaloja syödä.
Vertailupohjaa saadaan vuoden 1986 Tsernobylin ydinonnettomuudesta. Onnettomuuden seurauksena erityisesti hauet säteilevät eräin paikoin edelleen Suomessakin. Säteilystä ei vaan olla välitetty, sillä tuolloinen hallituksemme keksi, että kala ei ole lihaa, joten annetut enimmäismäärät kauppaan tulevalle lihalle eivät koskekaan kalaa! Kaipa näin haluttiin suojella sisävesikalastusta eikä välitetty kansalaisten terveydestä. Lieneekö sama päätös voimassa edelleen?
Toisin paikoin ihmiset ovat siis syöneet vuosikymmeniä voimakkaasti säteileviä kaloja ja sama on vaarassa toistua Talvivaaran onnettomuuden johdosta. Toki jätevedessä olevat metallit ovat myös terveydelle vaarallisia.
Vuotovesi tuntuu nyt kerrostuneen järvien pohjan tuntumaan. Tämä ei kalatalouden kannalta ole mikään pelastus, sillä pohjaeläimistä ja pohjakaloista se Tsernobylinkin säteilyn rikastuminen ravintoketjussa alkoi. Alkuunsa mitattiin ahvenissa korkeampia pitoisuuksia kuin hauissa.
Tsernobylin onnettomuuden tapauksessa joet toivat säteilevää vettä sisämaasta rannikolle esimerkiksi Kokkolan-Pietarsaaren seuduilla. Rannikon tekojärvien kaloista säteilyn vaikutuksia on sitten voitu mitata näihin päiviin asti. Tuloksista ei vaan ole pidetty meteliä, sillä kalahan ei ole poliittisten päättäjiemme mielestä lihaa.
Asiantuntijat veikkailevat vuosia, joiden kuluttua Talvivaaraa lähellä olevat järvet puhdistuisivat siedettävälle tasolle. Säteily ei kuitenkaan katoa mihinkään pitkään pitkään aikaan. Jos ylävedet puhdistuvat, niin se tarkoittaa vain sitä, että haitta on kulkeutunut alemmaksi.
Eräs mahdollinen strategia olisi kerta kaikkiaan eristää saastuneet järvet omiksi saastealtaikseen, jolloin ongelma jäisi pienemmälle alueelle. Eihän näiden vesien kaloihin pitäisi muutenkaan syömismielessä koskea.
Kannattaisi nyt viranomaisten laskea tämänkin vaihtoehdon kustannukset. Voitaisiinko esimerkiksi etelään laskevan Lumijoen vesistön pienet järvet sekä Kivijärvi padota ja kiertää ympäriinsä kanavilla? Ehkä suurempi Laakajärvi ja alapuolinen vesistö voitaisiin täten pitää kohtuullisessa kunnossa. Varmaan kustannukset Kivijärven eristämisestä olisivat kymmeniä miljoonia euroja, mutta katastrofihan on suuri.
Korvausten tulee myös joka tapauksessa olla suuruusluokaltaan mittavia niin kalataloudelle kuin vesistöjen huvila- ja vakituiselle asutuksellekin.
Ilman kaivoksia maapallolla eläisi vain murto-osa nykyisestä ihmismäärästä ja elintasomme olisi kivikauden asteella. Tarvitsemme siis kaivoksia ja tarvitsemme luonnon hyväksikäyttämistä. Haitat pitäisi vaan ymmärtää minimoida. Talvivaaran tapauksessa herää epäilys, että energiaa ei alunperinkään riittänyt riittävässä määrin ympäristökysymyksiin. Voi myös ihmetellä, miten tieto uraanimalmin läsnäolosta ja louhintasuunnitelmista tuli suuren yleisön tietoon kovin myöhään.
Mauri Nygård
Fil.lis., joka aikoinaan toimi Kainuun Maakuntaliiton kalataloudellisia korvauksia hakeneessa oikeusaputyöryhmässä sekä kalataloustyöryhmässä. Nykyisin Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja. Katso toisinajattelija.fi.
