Toisinajattelija

Eroon liittovaltiosta

EU:ssa ennakkotarkastetaan valtioiden budjetit, pystytetään yhteinen pankkivalvonta ja keskuspankki tukee käytännössä jo nyt jäsenvaltioiden taloutta ja pankkeja. Euroopan keskuspankin alainen Suomen Pankkikin on ollut tässä mukana. Suunnitteilla on pankkiunioni virallisine yhteisine lainoineen ja maavastuineen. Jne.

Mitä tämä on? Se on siirtymistä pois liittovaltiosta keskitettyyn, keskusjohtoiseen valtioon. Tämän kerroin itsenäisyyden muistotilaisuudessa 6.12.2012 Kiasman aukiolla Mannerheimin patsaan äärellä Helsingissä. Puhe tarttui videolle ja löytyy täältä toisinajattelijan yläpalkista.

Suomi ei siis ole itsenäinen suvereeni maa. Olemme todellisuudessa eläneet viime aikoina liittovaltiossa, mutta se ei Suomenkaan valtapuolueille riitä. Halutaan tiukasti keskusjohtoinen valtio, jossa on 500 miljoonaa asukasta. –Luuletteko kansanvallan sellaisessa kukoistavan?

En ollut ensimmäinen, joka sanoi ääneen, että liittovaltiohan tämä jo on, mutta saatoin olla ensimmäinen, joka sanoi, että nyt siitä on tarkoitus päästä eroon. Jokainen liittovaltiohan on omanlaisensa. Löysin siivotessani vuoden vanhan blogikirjoituksen Turun yliopiston poliittisen historian dosentilta, eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Ville Pernaalta. Hän sanoi liittovaltion ääneen jo tuolloin. Kirjoituksen lyhennelmä alla.

Parissa yksityiskohdassa olen hieman eri mieltä Pernaan kanssa.

Kyllä me olemme jo hyväksyneet EU:n yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan. Käytännössä me esimerkiksi Afganistanissa osallistumme länsimaitten yhteiseen siirtomaasotaan, hyökkääjinä, ja tärkeisiin neuvotteluihin ulkovaltojen kanssa tarvitsemme EU:n luvan.

Pernaa myös antaa hieman vajavaisen todistuksen perussuomalaisista. Vaikka Soini onkin sanonut vastustavansa liittovaltiokehitystä, niin ei hän tietääkseni ole todennut, että siellä jo ollaan. Ei hän myöskään ole vaatinut Suomen eroa EU:sta eikä eurosta. Mikään eduskuntapuolueista ei ole vaatinut. Ero hallituspuolueisiin on siis kovin vähäinen, käytännössä toistaiseksi lähes merkityksetön. Soini on äänten hukkaanjohdatin.

Jos Soinia ei olisi, niin hänet olisi pitänyt keksiä. Media hänet löysikin lähes valmiina ja sitten oikein kuorrutti Soinin piparkakkutalon.

Toisinajattelija 27.12.2012

Ville Pernaa

Suomen Kuvalehti / Kanava blogi 9.12.2011 klo 9:41

Federalisteja järjestään

Viimeistään eurokriisin myötä Suomessakin on selvinnyt, että elämme eurooppalaisessa liittovaltiossa. Näin on käynyt, vaikka sitä ei Suomessa mielellään sanota ääneen.

Alati syvenevä euroalueen kriisi runnoo talousjärjestelmän perusteita, mutta myös kriisin poliittinen anti on hurja. Kriisi on tuonut näkyviin Suomen EU-jäsenyyden aikana tapahtuneen liittovaltiokehityksen selvemmin kuin kertaakaan aikaisemmin.

… EU-kansanäänestyskeskustelussa Suomessa sanottiin kyllä … itsenäisten valtioiden yhteisölle ja vientiteollisuuden markkinoille, mutta ehdoton ei federalismille ja liittovaltiolle.

Ensimmäisenä jäsenyysvuonna 1995 alkoi Paavo Lipposen kahden hallituksen aika ja syntyi tavoite kaikkiin päätöksenteon ytimiin hakeutumisesta. Suomi alkoi vaatia vahvaa komissiota, vahvaa europarlamenttia, vahvaa EU-tuomioistuinta. Tätä politiikkaa ei vain ääneen kutsuttu liittovaltiokehitykseksi, vaikka se sitä olikin.

Saimme yhteisen valuutan ja rahapolitiikan jäsenyyttä seuranneina vuosina, sitten yhteiset ulkorajat ja rajavalvonnan. Liittovaltion klassisista tunnusmerkeistä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ollaan kauimpana.

…Suomi vaatii euromaiden budjettien tarkempaa syyniä ja talouspolitiikan yhdenmukaistamista. Kehityksen symbolina yhteisellä talouspolitiikalla on Euroopan komission varapuheenjohtajaksi nousseen Olli Rehnin kasvot.

…Federalisteja kaikki tyynni ovat olleet hallituspolitiikasta vastatessaan johtavat poliitikkomme kustakin kullakin kertaa vastuussa olleesta kolmesta perinteisestä suuresta puolueesta.

…Milloin ja missä liittovaltiokehityksestä päätettiin? Tarkkaavainen lukija olisi nämä ratkaisut löytänyt pienellä präntättynä Maastrichtin sopimuksesta

…Vaikeudet yhdistävät ja nyt hallitus kuuluu yhteisen tiukan linjan kovimpiin edustajiin euroalueella. Perussuomalaisten johtama toinen blokki haluaa irti talkoista.

Xavier joulukortti 2012

Pimeinäkin aikoina, monipuolisesti ymmärrettynä, ja etenkin Jouluna, on lupa muistella elämän hyviä ja miellyttäviä hetkiä. Kuten allekirjoittanut tätä, kun Xavier 8 v poimii hilloja Sodankylän Vuotsossa kesäyön hämärissä viime kesänä. Xavier kuuluu Johannes Nygårdin perheeseen. Suurennettuna kuvasta voi erottaa myös helikoptereita. Tai olkoot sääskiä, mutta eivät ne todellista erämiestä haittaa. Hän poimi kuin naiset! Samalla matkalla X sai myös mahtavan tammukkasaaliin, elämänsä ensimmäiset lohikalat.

Toisinajattelija toivottaa kuvan myötä Hyvää Joulua ja selviämistä ensi vuodestakin kaikille, vaikka maailmanlaajuinen vapaakauppa ja euron korkea kurssi meitä kurittavatkin. Onneksi väki vanhenee ja on vanhentunutkin niin, että virallinen työttömyys on pysynyt ei alhaalla, ei kohtuudessakaan vaan vielä jotensakin tajuttavissa olevissa luvuissa. Jutan ruoska heiluu sitten keväällä ja heiluttaa työttömyyslukujakin, lupaillaan nyt.

Emme me suomalaiset ole sen herkempiä nielemään isoja valheita kuin saksalaiset 70 vuotta sitten. Ihan eurooppalaista tasoa, eurooppalaista tasoa olemme.
 

RAHAN TEKEMISESTÄ

Valtio velkaantuu pankeille. Uutta rahaa syntyy pankeille aina, kun otamme velkaa.

Valtio on siis luovuttanut rahan tekemisen oikeuden pois itseltään. Se tapahtui Länsimaissa kai jotain noin sata vuotta sitten. Suomessakin tehtiin silti väliin tarpeen vaatiessa alijäämäisiä valtion budjetteja ja käytettiin ns. setelirahoitusta. Setelirahoituksesta löytyy toisinajattelija.fi sivuilta ainakin kolme tekstiä: vuosilta 1992, 1995 ja 2011.

Nyt tietenkin setelirahoitus on EU:n kieltämä.

Kerroin viime vuoden kirjoituksessani myös talousdemokraateista ja siinä sivussa mainitsin Senioripuolueenkin. Valitin voimavarojen hajoamista. No nyt Senioripuolue on IPUn jäsen ja myös monet talousdemokraateista ovat liittyneet IPUn jäseniksi. Talousdemokraatit haluavat rahantekemisen vallan takaisin valtiolle. Niin IPUkin.

Maailman velkaantuminen, talouskuplat ja niiden puhkeamiset ovat lisänneet ihmettelyä rahajärjestelmäämme kohtaan. Pankkivallan kriitikkoihin on liittynyt arvostettuja ja yllättäviäkin tahoja, kuten alla olevasta Savon Sanomissa olleesta kirjoituksesta näkyy.

On huomattava, että euroalueella rahantekemisen vallan siirtäminen pois yksityisiltä pankeilta ei teoriassa edellytä eurosta luopumista, eikä alla olevan kirjoituksen kirjoittajakaan sitä esitä. Valta siirtyisi vain Euroopan keskuspankille, mutta talousdemokratiaahan se ei kylläkään vielä olisi. Demokratia on mahdollista vain EU:n ja euron ulkopuolella, pienemmissä yksiköissä eli kansallisvaltioissa.

EU on suuren yksityisen rahan hanke. Miksi siellä luovuttaisiin yksityisten pankkien vallasta?

Toisinajattelija 18.12.2012

————————————————————————-

Ote ANTTI ROINEEN kirjoituksesta Savon Sanomissa 15.12.2012

Suuren laman aikana 30-luvulla professori Henry Simons ja Irving Fisher pohtivat, miten rahoitusjärjestelmää tulisi uudistaa. He tulivat siihen tulokseen, että pankeilta pitäisi poistaa oikeus luoda rahaa tyhjästä. Rahat tulisi lainata keskuspankilta tai yksityisiltä tahoilta.

Tästä seuraisi, että hallitusten olisi helpompi hallita suhdannevaihteluja. Pankit eivät voisi enää luoda suuria rahamääriä tyhjästä ja maksattaa kuluja yhteiskunnalla.

Pankkien täydellinen omavaraisuus poistaa talletuspaon riskin. Yhteiskunnan kehittämiseen sijoitetut varat kasvattavat yhteistä pääomaa, koska valtion ei tarvitse maksaa korkoa keskuspankin luomalle rahalle.

Myös yksityisen velan määrä vähenee, koska pankkien ei tarvitse enää kirjata taseisiinsa rahan luomisessa syntynyttä velkaa.

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkijat Jaromir Benes and Michael Kumhof ovat testanneet esitettyjä väitteitä tietokonemallien avulla ja kokemusten valossa. Mikään saavutetuista eduista ei heikentänyt yksityisen rahoitusjärjestelmän toimivuutta.

Suurin etu on, että yhteiskunnan rahahuolto voidaan hoitaa korottomasti ja velattomasti suoraan keskuspankin kautta, eikä yhteiskunnan työvoimaa tarvitse laman aikana seisottaa tyhjän panttina.

Jopa koulukirjat väittävät, että pankkien lainananto perustuu niiden saamiin talletuksiin. Totuus on, että pankin luovat rahaa tyhjästä.

Tämän ja valuutan siirtojen verovapauden avulla rahoittajat ovat keränneet suuremmat pääomareservit mitä valtiot omistavat.

Raha on yhteiskunnan luoma tuote ja se vastaa myös sen riskeistä. Tässä mielessä on yllättävää, että yhteiskunta on luovuttanut oikeuden tehdä ja myydä rahaa yksityisille pankeille.

Ohjausvastuun luovuttaminen parlamentin ulkopuolelle tulee tulkita samantasoiseksi rikokseksi kuin korruptio.

VALITKAA MINUT PUHEENJOHTAJAKSI!

Päätoimittaja Pensaaari etsi puheenjohtajaa kaupunginhallitukseen. Moni on sitten veistellyt, että itse siellä pitäisi olla. Niinpä veistelen minäkin. Näyttöä ja kokemusta kun on (ehkä lukija huomaa ihan pienen huumorin pilkahduksen, kissanhännän ainakin):

On Maakuntaliiton johtajuutta, kunnanjohtajuutta, maailmanparannusta, tiedettä ja taidetta, suunnittelua ja Kanadaa, liitännäiselinkeinoa. Maailmalta toin ammattikorkeakoulunkin. Kylätoiminnassa uranuurtajia. KETEKille annoin alkusykäyksen. Turhat vesitornit kyllä rakennettiin, vaikka vastustin.

Siis miksi empisitte?

No minusta kyllä haluttiin luoda änkyrän kuva, myös ruotsinkielisiä vihaavan kuva. Silloin olinkin tyylipuhtaan ajojahdin ja työpaikkakiusaamisen kohteena. Puheluistakin piti pitää kirjaa. Kenties huvittavaa?

Minulla oli ollut liian hyvät suhteet maakuntaa pystyssä pitäviin kuntiin tynkä-Keski-Pohjanmaan ulkopuolelle. Uusia jäseniä oli tullut etelästä ja pohjoisesta, ja Kokkolan kaupunginjohtaja halusi rajoittaa yhteistyötä pohjoiseen. Hän oli saanut fixideen yhdistää Kokkolan ja Pietarsaaren kaupungit. Pietarsaaren seudulla väki muka nopeasti suomenkielistyi, ja nämä halusivat sitten Kokkolan syliin. Saatoin selvittää, että ainakaan suomenkielistyminen ei pitänyt paikkaansa.

Kalajokilaaksoa ei tarvittaisi, kun maakuntaa siirrettäisiin alaspäin, sanottiin, vaikka maakunnan palvelut olivat 45-prosenttisesti Kalajokilaakson varassa. Laadin muistion. Yritin varoittaa riskistä.

No, sain yleisen totuudenpuhujan kohtalon.

Sitten keräsin vielä isompien vihat. Tutkin EU:n hyödyt köykäisiksi. Riskibisnestä! Yritin kertoa tämän Esko Ahon valtakunnassa ja maakunnassa. Änkyrähän silloin tietenkin olin.

Vaan kävi kuten Elias ennusti. Menetettiin työpaikkoja ja status. Hankkimani ammattikorkeakoulu sitä on yrittänyt pitää pystyssä Kalajokilaakson ja Pietarsaaren tuella. Ja valtio on menettänyt itsenäisyytensä ja kärsii korkeasta euron arvosta, kuten Kreikka ja Espanjakin. Oikein maksamme yhteiskuntamme alasajosta.

Joten, jos haluttaisiin palauttaa hukattu tulevaisuus, niin eihän puheenjohtajan valinnasta pitäisi epäselvyyttä olla. Kaksoismaakuntaakin voitaisiin vielä yrittää, kun ei ole lääninrajaakaan enää sotkemassa.

No totta, äänestäjät eivät tällaista miestä ymmärtäneet – yritän antaa sen heille anteeksi – joten koko kirjoituksen saa ottaa ihan huumorilla, tai historiankirjoituksen oikaisuna, mutta kaksoismaakuntaa kannattaisi joka tapauksessa yrittää. Ja sopii siihen yhteistyö Pietarsaarenkin kanssa.

Mauri Nygård
Itsenäisyyspuolueen (IPU) vpj
toisinajattelija.fi

Kirjoitus on julkaistu Kokkola-lehdessä lähes yllä olevassa muodossaan 28.11.2012

Kun Kemira lahjoitettiin norjalaisille, niin lannoitteiden hinnat kaksinkertaistuivat. Sama tapahtui, kun katsastustoiminta yksityistettiin. Onko siis pakko lahjoittaa pois myös Destia, valtion tienrakennusyhtiö? On erikoista vasemmistolaisuutta Vasemmistoliitolta ja demareilta.
Mauri Nygård, IPU
 

—————————————————————————————————————
 

Tapahtui sellainen ihme, että keväällä 2006 Kokkolalehti otti julkaistavakseen sarjan pakinoita otsikolla ”Toisinajattelija”. Alla ensimmäinen pakina. Viimeisin pakina on odottanut lehdessä julkaisemistaan jo yli puoli vuotta 6.3.2007 mennessä, joten oletan työsuhteemme päättyneeksi.

Toisinajattelija 14.3.2006

TOISINAJATTELU VIE ETEENPÄIN

Usein törmää syvällä rintaäänellä esitettyihin vetoomuksiin, että nyt pitää talvisodan hengessä puhaltaa yhteen hiileen eikä esittää änkyröitä kysymyksiä. Että valitaan vaan entiset johtajat ja heille täydellinen valta.

Poistan pistoolistani varmistimen päältä heti, kun kuulen yhteen hiileen puhaltamisesta. Silloin puhujalla on nimittäin oma lehmä ojassa.

Yksimielisyyttä on tarvittu mammuttijahdeissa ja talvisodissa. Muutoin elintasomme ynnä sosiaalinen ja tekninen kehityksemme ovat toisinajattelun tulosta! Ilman epäilyjä ja ilman tyytymättömyyttä kaivaisimme vieläkin suihimme kepillä toukkia muurahaispesistä.

Maailmaa on näillä aivoilla rakennettu noin 200 000 vuotta. Tyhmät ihmiset antoivat rakentajalle nimen Homo Sapiens, viisas ihminen.

Vaan enpä ole viisas etkä Sinäkään. Olen teoissa ja ajatuksissa äärimmilleen muista riippuvainen, äärimmäinen laumaeläin. Omaa ei ole juuri mikään. Geenitkin ovat lähes täydellisesti samat kuin simpanssilla ja valtaosin samat kuin tunkion nokkosilla.

Kukaan ei siis ole oman onnensa seppä eikä kukaan ole itse ansainnut miljooniaan tai optioitaan. Menestys rakentuu menneitten sukupolvien ja nykyistenkin kanssaihmisten työlle ja ajattelulle.

Noin 6 000 sukupolvea (jos lasketaan 30 vuotta per sukupolvi) on ennen meitä hurahtanut milloin mihinkin johtajaan, jumalaan tai aatteeseen, mikä on edistänyt järjestäytymistä suuremmiksi porukoiksi. Tämä on sitten mahdollistanut pienempien ryhmien ja heikompien nistimisen ja alistamisen.

Ihmisen historia onkin kärsimysnäytelmä. Mutta aina on ollut myös toisinajattelijoita, niin alistajissa kuin alistetuissa. Jos toisinajattelijoita olisi kuunneltu enemmän, niin kehitys olisi ollut vielä nopeampaa ja monelta noitavainoltakin olisi vältytty.

Hallitsevalla porukalla on usein laput silmillään. Ajetaan omaksutun puolustamista katkeraan loppuun. Ehkä siksi, että virheiden myöntäminen merkitsisi saadun aseman menettämistä. Usein muutos tulee sitten nopeasti ja rajuna. Jälkeenpäin katsottuna toisinajattelijat pakkaavat olemaan oikeassa.

Venäjällä Neuvostoliiton kukistuttua toimittajat pyysivät joukolla kansalta anteeksi 70 vuoden aikana levittämiään valheita ja leväperäisyyttään. Milloinkohan siellä pyydetään anteeksi seuraavan kerran ja milloin Suomessa ensimmäisen kerran?

Suomessakin eletään pajunköysien varassa. Toimittajilla – noilla nykyajan juoruakoilla, joiden kautta opimme oikeat mielipiteet – toimii itsesensuuri. Tiedostamattaankin he tietävät, mistä mielipiteistä, aiheista tai henkilöistä esimiehet pitävät. Onhan toimittajillakin velkaa ja lapsia. A-piste tästä kertoi 13.3.06. Ylen A-ohjelmia tullaankin supistamaan.

On myös asioita ja henkilöitä, joita on parempi välttää. Heistä tulee koskemattomia, tabuja. Viime vuosikymmenen alussa eräs tabu oli devalvaatio. Rohkein uskalsi kirjoittaa sanasta ensimmäisen kirjaimen.

Nyt ovat suurimpia tabuja menetetty valtiollinen itsenäisyys sekä kriittinen suhtautuminen Euroopan Unioniin ja vapaakauppaan.

Mauri Nygård
Fil.lis. Kokkolan Öjasta

16.1.2007

Fil.lis. Mauri Nygård

Energia-alalla vääriä uskomuksia

MYÖS YDINENERGIA TUOTTAA HIILIDIOKSIDIA ILMAKEHÄÄN

Suomessa energiakeskustelu ja informaatiosota on ollut viime aikoina erityisen vilkasta, kun ydinteollisuus haluaa päästä rakentamaan kuudennen ydinvoimalan. Sotatermi tilanteeseen sopii hyvin siksi, että myös nyt totuus näyttää olevan ensimmäinen häviäjä, kuten oikeissa sodissakin. Julkisuuteen on annettu varmoja totuuksia epäselvistä asioista ja uskotaan myös täyteen humpuukiin.

Suurinta kansainvälistä bluffia on oletus, että ydinenergia olisi vapaa hiilipäästöjen tuottamisesta. Tälle ajatukselle pohjautuu kuitenkin kansainvälinen energian päästökauppa. Myös EU viestii ydinenergian puolesta. Kuitenkin jo yksinkertainen päättely saa toisenlaisiin ajatuksiin. Totuutta kysymykseen on jonkin verran etsitty yliopistotutkijoiden toimesta ainakin Saksassa, mikä käy ilmi Ulla Klötzerin uuden kirjan ”Säteilevä tulevaisuus” ensimmäisestä osasta.

Tarkan käsityksen saamiseksi pitäisi tietää hiilipäästöjen suuruus kaikissa energian tuotannon ja jakelun vaiheissa. Syntypaikkansa perusteella tuotantoketjussa vapautuva hiili voidaan jakaa kuuteen osaan: 1. itse sähkön tai lämmön tuottamisessa polttoaineesta syntyvä hiili, 2. polttoaineen hankinnasta (kaivostoiminta, rikastus, kuljetukset) syntyvä hiili, 3. voimalaitoksen rakentamisesta syntyvä hiili, 4. voimalaitoksen käyttämisestä syntyvä hiili, 5. sähköverkon rakentamisesta ja ylläpidosta syntyvä hiili ja 6. jätteen hävittämisestä ja voimalaitoksen purkutöistä syntyvä hiili.

Ydinvoimalaitos tuottaa pääosan hiilikaasuistaan rakentamisvaiheessa ennen laitoksen käyttöönottamista. Esimerkiksi teräkseen, betoniin, kuljetuksiin, jopa työntekijöiden matkoihin sisältyy runsaasti hiilipäästöjä. Ketjua voi ajatella vielä kierroksen taakse päin esimerkiksi siten, että myös kulkuvälineiden ja työkoneiden valmistus on vapauttanut hiiltä ilmakehään. Toki hiiltä vapautuu myös muissa mainituissa ydinenergian tuotantoketjun vaiheissa itse polttoainetta lukuun ottamatta.

Atomisähkö häviää maakaasulle

Saksassa on laskettu (Klötzer s. 90), että yksi kilowattitunti atomisähköä tuottaa 31,4 grammaa hiilidioksidia, jolloin ei ole otettu huomioon jätehuoltoa eikä laitoksen purkamista, ei varmaan sähkön jakeluverkkoakaan. Toisaalta bioenergia ja muut uusiutuvat energiamuodot tuottavat hiilipäästöjä nekin. Saksalaisten mukaan hiilidioksidia vapautuu puulla tuotettuna 11,5 grammaa ja tuulella tuotettuna 18,6 grammaa kilowattitunnilta. Mikäli maakaasulla päästään tuottamaan lämpöä ja sähköä samalla kertaa, niin silloin tällä fossiilisella polttoaineellakin päästään hieman ydinenergiaa parempaan tulokseen eli 29,3 grammaan kilowattitunnilta.

Ydinenergia tuottaa siis ilmakehään kasvihuonekaasuja samoin kuin muukin fossiilinen energia. Tulos, että ”puhtaudessa” maakaasu voittaa ydinenergian lämmön ja sähkön yhteistuotannossa, vaikuttaa uskottavalta.

Yllä oleviin hiililukuihin pitäisi siis lisätä, että hiiltä menee ilmakehään myös polttoainejätteen varastoinnissa ja laitoksen purkamisessa sekä sähkön jakelussa. Nykyisen sotaisan maailmanpolitiikan valossa laitos voidaan joskus ”purkaa” myös vihollisen pommituksilla.

Riittääkö uraani?

Ydinenergian polttoaineen riittävyys on sitten oma mielenkiintoinen kysymyksensä. On sanottu muun muassa, että parhaimmillaankin ydinenergian osuus voi nousta vain noin kolmannekseen maapallon koko energiantuotannosta ja että taloudellisesti louhittavaa uraania riittäisi vain alle sadan vuoden ajaksi. Toisten ennusteiden mukaan ydinenergian osuus jäisi vielä vähäisemmäksi ja lyhytaikaisemmaksi.

Nykyisin ydinenergian osuus EU:n energiasta on 15 prosenttia 16.1.2007 lehdissä olleen puheenjohtaja Paavo Lipposen puheita referoineen STT:n artikkelin mukaan. Klötzerin kirjan mukaan vuonna 2004 ydinenergia oli 6 prosenttia koko maapallon energiantuotannosta ja noin 16 prosenttia sähköntuotannosta.

Niinpä, kun nyt Suomessa rakennamme parhaillaan usean vuoden projektina ydinvoimalaitosta, sen pystyttämiseen kuluu valtavat määrät pääasiassa fossiilista energiaa. Vähäpäästöistä uusiutuvaa energiaa on voitu käyttää vain vähän. Samoin sinänsä ilmaan hiilidioksidia tuottavan ydinenergian osuus toisen ydinvoimalaitoksen rakentamisessa on nykyisin varsin vähäinen, eikä siis ydinenergian osuus maapallolla voi yleisimmän käsityksen mukaan koskaan noustakaan kovin merkittäväksi.

Koska maakaasu näyttäisi hakkaavan ydinvoiman ”puhtaudessa”, niin voisi ennustaa, että Venäjän maakaasuun ryhdytään suhtautumaan tulevaisuudessa nykyistä positiivisemmin.

Wikipedia lupailee suuria

Ilmeisesti Wikipedian tietosanakirjaan internetissä ovat kirjoittaneet innokkaat ydininsinöörit, sillä Wikipedian kirjoitukset antavat uraanin riittävyydestä varsin positiivisen kuvan. Uraania riittäisi pitkälle sen johdosta, että energian hinta nousee, jolloin kannattaa louhia köyhempiäkin esiintymiä. Itse polttoaineellahan ei ole suurta osuutta ydinsähkön kokonaishinnassa. Wikipediassa uskotaan, että jopa tavallisen graniitin sisältämä uraani voitaisiin ottaa tulevaisuudessa käyttöön.

Jos energian hinta nousee merkittävästi, niin silloin kyllä kannattaa ottaa käyttöön myös muita köyhiä fossiilisia energiaesiintymiä ja ennen muuta kannattaa ottaa käyttöön enemmän energiaa jätebiomassasta, tuulesta, maan sisäisestä lämmöstä, vuorovedestä, muista merien ja vesien virtauksista, aaltojen energiasta, suorasta auringon säteilystä, lämpötilaeroista ja energiansäästöteknologiasta. Näissä viimeksi mainituissa tapauksissahan, kenties jätebiomassaa lukuun ottamatta, itse voimalaitoksille tuleva raakaenergia on peräti ilmaista.

Periaatteessa siis raha voisi ratkaista, mutta käytännössä ei, sillä arvot ja asenteet tulevat myös kuvaan, ja kaikki energiamuodot ovat yhteiskunnan tukemia. Klötzerin mukaan ydinteknologiaa on tuettu erittäin suurilla summilla ja paljolti siksi, että atomipommien valmistus tarvitsee polttoaineen esikäsittelyyn ydinvoimalaitoksia. Ydinenergia ei ole erityisen halpaa Suomessakaan, ja koska kyseessä on pääomavaltainen teollisuus, niin hinnan ja kannattavuuden sanelee laskelmissa käytetty korkotaso. Eräs ydinteknologian tukikeino onkin ollut halpakorkoisen rahan ohjailu alalle. Lisäksi Suomessa ydinteknologian tukeminen muihin energiamuotoihin verrattuna on tullut selvästi esille energiatutkimuksen määrärahoissa.

Ydinteknologian avulla ei siis päästä eroon hiilidioksidipäästöistä. Vaikuttaa pahasti siltä, että lähi vuosikymmeninä ei päästä muidenkaan polttoaineiden avulla. Johtopäätös tästä on, että pitää panostaa voimakkaasti hiilidioksidin talteen ottamiseen. Keinoja siihen on jo keksitty. Lisäksi on syytä alkaa varautua maapallon lämpenemiseen, joka näyttää väistämättömältä.

Ydinvoima ei tietenkään ole puhdasta jätteensäkään osalta – säteilyä riittää kauemmas tulevaisuuteen kuin ihmislaji on ollut olemassa – ja säteilyhän on pääsyy, miksi monet vierastavat koko energiamuotoa. Itsekin vierastan ainakin niin kauan kuin kaikki muut monet energiamuodot jätetään vähälle tutkimukselle ja jopa ilman kokeiluja.

Kirjoittaja on Kokkolassa asuva energia-asioita seuraava filosofian lisensiaatti, entinen tutkija, maakuntaliiton toiminnanjohtaja ja kunnanjohtaja