VASTAUKSET LISA ENCKELLILLE /YLE 190215
Aivan yllättäen YLEn Kultakuume-toimitus lähestyi myös Itsenäisyyspuoluetta pyytäen kirjallisia vastauksia toimittajan kysymyksiin. En ottanut asiaa kovinkaan vakavasti, sillä emme uskoneet YLEn sentään meitä itse ohjelmassa haastattelevan. Boikotissahan olemme olleet. Lopulta kuitenkin haastateltavina olivat olleet kaikkien puolueiden edustajat. Niinpä allekirjoittanutkin käväisi Pasilassa ja jutteli toimittajan kanssa. Kooste tuosta tuli ulos YLE Radio 1:ssä 17.3.2015 joskus kl 15 jälkeen. Kuunneltuani haastattelun on sanottava, että sen loppu on osaltani kummallista pyörittelyä kuin vastaisin eri kysymykseen, mikä kuullaan toimittajan esittävän. Mielestäni keskustelussamme oli alunperin tärkeämpääkin asiaa, mikä nyt ei sopinut ohjelmaan. Tai ehkä itse olin kuullut yhden kysymyksen väärin ja puhuin siksi puutaheinää. Jos siis haastattelun kooste vielä löytyy YLE Areenasta, ja jos joku jostain kumman syystä sitä haluaisi kuulla, niin eipä juttua loppuun asti kannata kuunnella. Vaan tässä haastattelua edeltäneet rennossa hengessä laatimani kirjalliset vastaukset YLElle.
Itsenäisyyspuolueen, IPUn, puolesta Mauri Nygård, puolueen vpj
Kulttuurin välikysymyksiä puolueille 2015:
LE
Kuuluvatko kulttuuripalvelut (taidemuseot, kirjastot, teatterit) mielestänne peruspalveluihin?
MN
Kyllä kuuluvat valtakunnallisesti ja valtion toimesta ylläpidettäviin.
Kunnallisella puolella nykyisin kaikilla kunnilla ei ole mahdollista ylläpitää kuin kirjastolaitosta (olen mm. entinen kunnanjohtaja ja maakuntaliiton johtaja).
LE
Mihin kulttuuripalveluun ette missään nimessä koskisi leikkauksia tehdessänne?
MN
Kirjastopalveluihin. Samoin valtion tuki jotain kautta on taattava myös kansalais/työväenopistoille.
Sinänsä leikkauspolitiikka on tarpeetonta äärioikeistolaista linjaa, jolla pohjimmiltaan tähdätään kaikkien palvelujenkin yksityistämiseen. Vaihtoehtoisesti voisimme palauttaa hyvätuloisten verotuksen entiselleen tai tarvittaessa kiristääkin 20 vuoden takaisesta. Lisäksi, jos Suomi luopuisi eurosta (ja EU:sta), niin sen jälkeen ei olisi pakko lainata yksityisiltä pankeilta mitään. Pankit siis luovat nyt uutta rahaa, jota valtiot lainaavat samalla kun valtiot takaavat näitten pankkien voitot. Ns. Kreikan tukeminenhan merkitsee käytännössä Saksan ja Ranskankin pankkien tukemista. Itsenäinen maa voisi tarvittaessa lainata vain itseltään, omalta keskuspankiltaan.
Katsokaas, mehän satuimme elämään ihmiskunnan historiassa äärimmäisen poikkeuksellisena aikana, kun saimme toisen maailmansodan jälkeen ns. hyvinvointivaltion, jossa myös sairaalla, köyhällä ja toisinajattelijallakin oli jonkinlainen ihmisarvonsa ja pieni mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa. Tämä sallittiin vain kommunismin pelossa. Nyt ei pelätä enää, ja nyt mennään kohti ihmiskunnan normaaleja oloja. Oli hyvin ennustettavissa heti 90-luvun alussa, että nyt sitten seuraa pääoman hallitsema maailmankausi. Sitä itsekin silloin ennustin. Sotateollisuuden suurta vaikutusta en kuitenkaan osannut arvata (huom. natotus, russofobian ja sotapropagandan levittäminen Suomessa). Pienen ihmisen asema ihmiskunnan historiassa on enimmäkseen ollut kurja ainakin silloin, kun on eletty vähänkään suuremmissa yhteisöissä. Suuri joukko väestä on elänyt mielivallan, sorron, diktatuurin tai orjuuden alla. Tuota normaalitilaa kohti olemme menossa, ja Suomi on etenkin tiedonvälityksen osalta jo hyvin pitkälle totalitäärinen yhteiskunta. Venäjällä oppositio on ahdingossa ja oppositiolla on vain muutamia kanavia. Suomessa todellisella oppositiolla ei ole yhtään kanavaa. Meillä on vain ”putinmedia”.
LE
Pitäisikö kuntien kulttuuripalvelujen valtionosuudet korvamerkitä?
MN
Kyllä kirjastoihin ja jokin lakisäädös pitää säilyttää koskien myös kansalais- ja työväenopistoja. Jälkimmäisten valtionosuus taattu nykyisin lailla vapaasta sivistystyöstä.
LE
Ns. prosenttitaiteen periaatetta noudatetaan vaihtelevasti julkisessa rakentamisessa. Tulisiko prosenttiperiaate määrätä pakolliseksi kaikkeen rakentamiseen?
MN
Ei nyt sentään yksityiselle puolelle. Haluan itse päättää, minkä verran taloni seiniä muitten taiteella peitän.
LE
Pitäisikö itsensä työllistävien taiteilijoiden toimeentuloa vahvistaa perustuloa muistuttavalla taiteilijapalkalla? Perustele.
MN
Itsenäisyypuolueella on jo ollut ties kuinka kauan ohjelmissaan jonkinasteisen perustulon järjestäminen kaikille. Tekniikoita siihen on monia ja perustulon tasosta voidaan aina keskustella. Myös siitä, että olisiko tasoeroja iän perusteella, esimerkiksi. Kun olin stipendiaattina Ontariossa, niin siellä oli perustulosysteemi järjestetty negatiivisen verotuksen kautta. Jos tuloja ei tullut tarpeeksi, niin valtio antoi verotuksen perusteella jälkikäteen rahaa. Tietääkseni tuosta on sittemmin luovuttu. Suomen monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä tarkoittaa eräänlaista perustuloa, mutta se ei koske kaikkia eikä kohtele kansalaisia samanarvoisesti ja on todella monimutkainen.
Nythän moni taiteilee työnsä ohella, mutta onhan muutamia ”läänintaiteilijoita”, yms sekä taiteilijaeläkkeet, elokuvien tuki, ooppera ja tuki teattereille, kirjallisuudelle jne. Yksityisten (paljolti oikeistolaisten) säätiöiden ja rahastojen käsissä oleva apurahasysteemi on suuri vallankäyttäjä maassa. Olisi hyvä, jos apurahoja voitaisiin jakaa myös arpomalla halukkaitten kesken.
LE
Mikä on kantanne yksityisten ihmisten / yritysten taidelaitoksille annettavien lahjoitusten verovähennysoikeuteen?
MN
Kannatan, ja sehän on ollut käytössä. Sekin tosin tarvitsee kontrollointia ja jotkut periaattee siitä, mikä on tukemiskelpoista ”taidetta”. (Poistan varmistimen pistoolistani, kun kuulen sanan taiteilija, sillä kaikki me olemme taiteilijoita).
LE
Nykyisin noin puolet valtion taiteen rahoittamiseen käytettävästä budjetista tulee veikkausvoittovaroista. Onko tämä kestävä malli vai pitäisikö kulttuurin tuki siirtää kokonaisuudessaan valtion budjettiin?
MN
Poliittisesti johdettunahan Veikkauskin toimii, joten tuskinpa siinä isoja eroja syntyisi. Kähmintää omien hyväksi esiintyy aina. Jos rahat tulisivat lähemmin kansanedustajien päätettäviksi, niin rahat voitaisiin käyttää vaikka sotakoneisiin. Tärkeää olisi kehittää systeemi, että myös todellinen oppositio ja toisinajattelijat saisivat osansa veikkausvoittovaroista, sillä myös he veikkaavat. Ns. kulttuurilehdistön tuen lisääminen ja eduskunnan ulkopuolisten poliittisten lehtien tuki olisi tärkeää.
LE
Kenen näkökulmasta tekijänoikeusjärjestelmää tulisi ennen kaikkea kehittää (kuluttajan, tekijän vai tuottajan)?
MN
En kannata Piraattipuolueen ideaa tekijänoikeuksien hylkäämisestä, vaikka netti tuokin ongelmia kontrollointiin.
Nykyinen systeemi on aikojen kuluessa kehittynyt aika hyväksi. Viime aikoina on tosin käynyt niin, että tuottajat ovat kaapanneet kirjoittajilta ja kuvaajilta pysyvät oikeudet tuotoksiin. Tekijä ei siis useinkaan pääse myymään tuotostaan toiseen paikkaan, mutta tuottaja/työnantaja voi tehdä joskus kovaakin bisnestä toisen tuotoksella julkaisemalla sitä ympäri pallon. Lehtien yhteiset toimitukset ja yhteiset sivut ovat heikentämässä toimittajien asemaa. Ay-liikkeen pitäisi puolustaa paremmin jäseniään. Toisaalta median teknistä kehitystä on turha vastustaa.
LE
Pitäisikö yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnot yhdistää?
MN
EI. Yhteistyötä kylläkin.
Tein Suomessa eniten työtä ammattikorkeakoulujärjestelmän hankkimiseksi maahan. Kansainvälisen maantieteilijäunionin symposiumeissa eräs norjalainen amanuenssi kehui aina korkeakouluaan Nordlandissa ja lopulta istutin hänet vuonna 1983 Barcelonassa nojatuoliin ja tenttasin muutaman tunnin. Olin saanut pienen apurahan opetusministeriöltä, ja samalla hankin näin aineistoa matkakertomukseeni ministeriölle. Kirjoitin toki sitten yleisen lehtiartikkelinkin aiheesta.
Olin myyty heti tuolla kertaa ja totesin, että tämä käytännönläheinen organisaatio tarvitaan perustieteen ja käytännön väliin, jotta aikaviive tieteessä löydetystä innovaatiosta käytäntöön lyhenisi, ja jotta koulutus muutenkin vastaisi ajan vaatimuksia. Erityisesti tajusin, että tämä olisi koulutuksen taso, mikä soveltuisi pieniinkin maakuntiin, joihin ei kannattanut haaveilla varsinaista tiedeyliopistoa. Ryhdyin asian matkasaarnaajaksi ja todella useana vuonna järjestin tapaamisia ja pikkuseminaareja Helsingissä, etenkin kansanedustajien evästystilaisuuksia, joissa ministeriön korkeakouluosaston johtavat virkamiehet aina vastustivat ajatusta. Syksyllä 1987 järjestin opintomatkan Norjaan ja Ruotsiin. Mukana oli edustajia kahdeksasta maakunnasta. Sain sitten mm. kaikkien kymmenen kehitysaluemaakunnan liittojen tuen, ja lopuksi käynti kansliapäällikkö Jaakko Nummisen luona keväällä 1988 (toivottavasti muistan vuoden oikein, olisiko voinut olla vasta kevät 1989?) oli ratkaiseva, vaikka tuossakin tilaisuudessa korkeakouluosaston osastopäällikkö vastusti. Jaakko sanoi lähtiessämme, että pojat, tämä on niin tärkeä asia, että tämä ei jääkään tähän, eikä hän jättänyt.
Olin myös sihteerinä, kun Keski-Pohjanmaalle laadittiin ensimmäinen ammattikorkeakoulusuunnitelma. Siinä lähdettiin kolmijaosta opettajienkin osalta. Osa opetuksesta piti tulla yritysten suunnalta, osa tiedeyliopistoista ja pääosa toki omalta vakinaiselta väeltä. Oman väen ammattitaidon kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi suunnittelimme apurahasysteemin, mikä mahdollisti lisäopiskelun myös tiedekorkeakouluissa. Naapurimaissa esiintyneeseen kiistaan tieteen tekemisestä ammattikorkeakouluissa suhtauduimme siis siten, että tiedettä piti saada tehdä myös ammattikorkeakoulujen piirissä, joskin oppilaitten opinnäytteet olisivat soveltavaa tiedettä.
Taiteen rooli ammattikorkeakoulussa oli positiivisesti myös esillä, vaikkakin taisimme todeta, että konservatorion jatko-opinnot saisivat tulla mukaan vasta sitten toisessa vaiheessa, kun toiminta olisi ensin saatu käyntiin. Sama koski muutamaa käsi- ja taideteollista oppilaitosta. Sittemmin paikallisessa ammattikorkeakoulussa on toiminut myös ilmaisualan eli teatterin opetusta, mikä nyt valtion säästösyistä on loppumassa. Schade!
LE
Millä tavoin kulttuuriyrittäjyyttä ja luovien alojen työpaikkojen syntymistä tulisi tukea?
MN
No nythän pitäisi ensin määritellä, mitä tässä tarkoitamme kulttuurilla? Pitääkö taasen poistaa varmistin päältä?
Ns. korkeakulttuuri on aina palvellut kulloinkin vallassa olevaa klikkiä. Hallitsijat tukevat sellaisia henkilöitä ja aloja, jotka tukevat heidän valtaansa eivätkä herätä ongelmia eikä häiriöitä. Oleellista tällöin myös on, miten määrittelemme ”kulttuurin”.
Kulttuuriyrittäjyys? Kaikki yrittäjyys on sitä.
Luovat alat? Kaikki ovat sitä.
No hyvä on. Kiitän, että poikani hevibändi on saanut jotain kautta valtion tukea kierrelläkseen ympäri maapallon. Kyllä tuollainen tuki palvelee kaikkia, myös suomalaista yhteiskuntaa yleensä.
Monet ns. taiteilijat ovat yrittäjiä, jotka elävät sivutyöstä, taiteensa myynnistä ja apurahoista. Ei tuo järjestelmä välttämättä ole huono, jos on se perustulo.
Käytännössä kuitenkin nykyisin esimerkiksi kääntäjien palkkiot ovat Suomen pienellä kielialueella hävyttömän kehnot. Apurahojen varassahan he toimivat. Olisi hyvä, mikäli lähtömaa avustaisi reilusti suomeksi kääntämisessä. Siinä voisi olla kehittämisen paikka. Vastavuoroisesti tietenkin, mikäli suomenkielisen kirjallisuuden kääntämistä ja kääntäjiä tuetaan riittävästi, niin se tukee kustantajien vientiponnisteluja. Kuinkahan hyvin se kustantajien yhteistyö eri maitten välillä toiminee? Messut tietenkin on yksi väline.
Musiikin viennistä nyt puhutaan joka päivä, joten enpä siitä enempää.
LE
Frankfurtin kirjamessut toivat suomalaiselle kulttuurille paljon mediahuomiota, mutta olivat myös veronmaksajille ja kirja-alalle kallis ponnistus. Pitääkö Suomen jatkossakin panostaa tämän kaltaisiin kulttuuriviennin kärkihankkeisiin? Perustele.
MN
Pitää. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä teki messut niin kalliiksi?
LE
Mikä on Yle-veron merkitys suomalaiselle kulttuurille?
Pitäisikö Ylen toiminnot pilkkoa jotta julkisesta palvelusta ei koituisi haittaa kaupallisille mediatoimijoille?
MN
Yle-vero on ihan hyvä järjestelmänä. Sen pienuushan on tahallista, mikä heijastuu sitten yhteiskunnallisesti tärkeitten ohjelmien lopettamiseen yms. Ei Yle ole ongelma, vaan äärioikeistolainen valtaklikkimme eduskunnassa, mikä haluaa yksityistää kaiken, ja Yle on vielä piikki lihassa, joskin paljon aikaisempaa merkitystään vähäisempi.
Miksi tarvitsisimme vielä enemmän yksityistä paljasta pintaa, hömppää ja muuta pääntäytettä? Sotateollisuuden ihannointia siinä samalla. Tosin kiitos Ylen kokoomusjohdon Ylekin on nyt lähtenyt oikein surkuhupaisaan vihanlietsontaan ja sotateollisuuden menekinedistämiseen natotuksen ja russofobian lietsonnan kautta. Mikäli meillä olisi todella vapaa lehdistö, niin se olisi paljastanut Ylenkin yksipuolisuuden, mutta sehän onkin mukana samassa juonessa. Ei ole Ilta-Sanomien numeroa, jossa ei natotettaisi Venäjän pelolla ja dehumanisoitaisi naapurisuurvallan päämiestä. Ainakin meille suurvallan. Tuokin touhu eli sotapropaganda on kulttuuria. Sitä meillä on koettu ennenkin.
LE
Mikä on puolueenne keskeisin kulttuuripoliittinen tavoite?
MN
Kansanvalta takaisin ja aikaisempaakin paremmin toimivaksi mm. kansanäänestyksiä järjestämällä. Itsenäisyys takaisin. Irti EU:sta, eurosta ja Natosta.
Eduskuntavaaliohjelmassamme (ks. www.ipu.fi) on erillinen luku 7. ”Tieteen ja kulttuurin riippumattomuus taattava”. Kuten jo edellä olevasta on näkynyt, niin allekirjoittaneen mielestä erittäin suuri yhteiskuntamme ongelma on juuri se, että mediamme on kaikea muuta kuin riippumaton. Meillä on vain putinmedia.
Mediaongelma johtuu kahdesta perussyystä:
-
Ihmisen lajinkehityksen aikana ei ollut mitään hajuakaan nykyisen kaltaisesta mediasta. Meille ei siis ole voinut kehittyä mitään hälytyskelloa massatiedotuksen manipulaatiota vastaan. Se on totta, mitä puoli yhdeksän kerrotaan vaikkapa Venäjän pelottavista trolleista.
-
Kun valistusajan filosofit 1600- ja 1700-luvuilla kehittelivät tätä ns. demokraattista yhteiskuntaa ja vallan kolmijako-oppia, niin ei heille tullut mieleenkään, että mediallakin voisi olla jotain isompaa valtaa. Äärimmäisen harva osasi lukea ja jonkinlainen kirjapaino oli keksitty vasta 1400 luvun lopulla. Sitä paitsi, kun kirjapainoa sitten hieman käytettiin, niin se palveli lentolehtisten kautta rahvaan vallankumousta Ranskassa. Median valta jäi siis kokonaan ottamatta huomioon yhteiskunnan rakenteissa. Tähän asti on lisäksi kuviteltu, että lehdistö on aina pienen ihmisen puolella taloudellista ja poliittista mielivaltaa vastaan. Tällä hetkellä kuitenkin tilanne on se, että median, rahan ja politiikan valta on yhtä.
Ipun vaaliohjelmassa kohdassa 7 (Tieteen ja kulttuurin riippumattomuus taattava) on lisäksi mm. seuraavaa tekstiä: ”Tiede ja kulttuuri eivät pääsääntöisesti saa perustua markkinoiden ohjailuun. Tieteen ja kulttuurin tehtävänä tulee olla ajattelun ja yhteiskunnan kehittäminen, ei olemassaolevien rakenteiden ja vallanpitäjien pönkittäminen.” …”Tutkimusten ja taiteen tuloksia ei saa määritellä se, mikä rahoittajia miellyttää, vaan niiden on tähdättävä taloutta merkittävämpiin arvoihin, ja siksi ne ovat myös harvoin numeroilla mitattavissa.” … ”Vain talouden päättäjistä riippumattoman tieteen ja taiteen on mahdollista johtaa totuudellisuuteen sekä edistää ihmisyyttä ja kansalaisten ymmärrystä elämästä ja ympäröivästä maailmasta.”
Kokonaan siis tuo kulttuuriohjelmakohta löytyy puolueen nettisivuilta.
Ja tähän vastauspyyntöön taisi liittyä kysymys henkilöstä tai henkilöistä, joita puolue suosittelee ohjelmaanne. No puolueemme puheenjohtaja suosittelee allekirjoittanutta. Olisiko syynä se, että olin neljä vuotta sitten nuorisovaaleissa, siis kouluissa järjestetyissä varjovaaleissa, nuorison suosiossa ja tulin valituksi nuorten eduskuntaan, tiettävästi vaalipiirin vanhimpana ehdokkaana. Aikuiset olivat sitten toista mieltä.
Terveisin
Mauri Nygård
