Vapaakauppa EU euro – kaikki puppua
Hitlerin Saksassa sovellettiin ideaa, että kun valhe on tarpeeksi suuri ja törkeä, niin ihmisten on pakko se uskoa. Samaa ideaa toteutetaan nyt Suomessa ja EU:ssa. Ehkä natsi-Saksaakin täydellisemmin, sillä on suorastaan vaikea löytää hallituksemme isoista asioista sellaista, mikä kestäisi totuudella valaisun.
Eräs valheen ja teeskentelyn riemujuhla ovat myös Kokkolan Chydenius-seminaarit, vapaakauppaseminaarit. Sinänsä pieni asia maailmankaikkeudessa, mutta kuvaava ajan hengelle. Tunnen myötähäpeää joittenkin tuttujeni puolesta, joiden on pakko kultapossukerhoon kuulumisensa johdosta olla siellä mukana ja laulaa uuden maailmanjärjestyksen virsiä. En kehtaa mennä heidän hartaustilaisuuteensa häiriköimään ja tunnelmaa pilaamaan.
Toisinajattelijoita ei näissä seminaareissa ole alustajiksi tarvittu. Ensimmäisessä seminaarissa kesällä 1994 tuli tosin eräs Ehrnrootheista kysyneeksi, että miten vapaakaupan oloissa turvataan suomalaisten työllisyys?
Hyvä kysymys, hyvä kysymys, vastasivat poliitikot. ABB:n pääjohtaja Percy Barnevik vastasi, että tietenkin voitaisiin soveltaa samoja keinoja kuin tähänkin asti, siis tulleja, tuontikiintiöitä, standardeja jne, mutta kansainvälisen suuryrityksen pääjohtajana sen sijaan suosittelen palkkahaitarin (elintasohaitarin) kasvattamista.
Kuntien ahdinko on tahallista
Tätä politiikkaa meillä on sitten johdonmukaisesti toteutettu. Kuntien ahdinkokin on saatu aikaiseksi siten, että on vähennetty rikkaitten verotusta, mikä onkin ollut koko EU-kauden jatkuva trendi. Köyhtynyt valtio on sitten alentanut valtionosuudet kunnille likimain puoleen. Tästä kärsivät eniten vähäosaiset. Rikkaat käyttävät yksityispalveluja, ja yksityistämiseen myös kuntien yhdistämisillä tähdätään.
Rajua kuntien lukumäärän vähentämistä ”talouden keinoin” suunniteltiin jo vuoden 1987 ”rakennemuutoshallituksen” aikaisissa kirjoituksissa. Kysymys on kuitenkin ideologiasta, ei taloudesta. Yksityistäminen on EU:ssa itseisarvo. Kaikki on suunnitelmallista ja tarkoituksellista.
Ricardon reunaehdot eivät ole voimassa
Koko usko täydellisen vapaakaupan hyvyyteen on kuitenkin täyttä puppua. Sille ei ole mitään tieteellistä perustetta eikä käytännön todistusta. Täydellisestä vapaakaupasta hyötyvät suurimmat ja vahvimmat yritykset ja kansantaloudet. Kaikki keskittyy, kun vallitsee ns. absoluuttinen etu, joista yksi on halpa valuutta yliarvostettuun euroon verrattuna.
Vapaakaupan puolustajat vetoavat pohjimmiltaan vain David Ricardon 200 vuotta vanhaan teoriaan suhteellisesta edusta, että vapaakaupassa kaikki voittavat. Vaan nykyisin eivät voita, sillä meillä ovat nämä vapaudet (tavaroiden, palvelujen, työvoiman ja pääoman liikkuminen). Teorian reunaehdot eivät ole voimassa.
Uusi maailmanjärjestys
EU:ssa kysymys ei todellakaan ole kansojen tai kansalaisten tai työläisten hankkeesta, vaan maailman tosirikkaitten edusta ja vallasta.
EU:ssa päätettävänä oleva EU:n ja USA:n välinen sopimus toteuttaisi jo hyvin pitkälle ns. uuden maailmanjärjestyksen, jossa kansanvalta olisi heitetty romukoppaan. Itse asiassa USA on ollut alusta asti suunnittelemassa ja tukemassa EU:n synnyttämistä ja nyt siis näitten liittovaltioiden asiallista yhdistämistä siinä mielessä, että yritysvalta menisi usein valtioiden ja kansanvallan ylitse. Tätä meidän yksipuoluejärjestelmässä toimiva eduskuntamme eli meidän radikaali, äärioikeistolainen valtaeliittimme on ollut edistämässä, ja valtamedia on siinä mukana.
Kaikki eduskuntapuolueet ovat siis näyttäneet vihreää valoa USA-sopimukselle. No, Vasemmistoliitto vilautti vaaliohjelmassaan hieman myös punaista, kun toisaalta on eduskunnassa hankkeen etenemisen hyväksynyt, reunaehtojen kera, kuten asiaan kuuluu.
Päättämään Suomen eduskunta ei asiassa päässekään. EU:lle on annettu valta solmia sopimuksia puolestamme. Emme ole itsenäinen kansakunta, vaikka sitä leikitään ja kansaa hämätään.
Radikaali, äärioikeistolainen klikki
Kun eduskuntapuolue haluaa lopettaa oman ja eduskunnan vallan ja haluaa luovuttaa sen maan rajojen ulkopuolelle käytännössä talouselämän käsiin, niin kysehän on todellakin radikaaliryhmästä ja samalla äärioikeistolaisesta politiikasta. Tämä klikki sen sijaan nimittelee radikaaleiksi ja äärioikeistolaisiksi niitä, jotka haluaisivat säilyttää aikaisemman kansanvallan, tai tarkemmin ottaen, jotka haluaisivat sen palauttaa. Asiat on käännetty päälaelleen.
Median valta puuttuu perustuslaista
Mediasta on tullut osa hallintovaltaa, eikä median valtaan olla osattu varautua valtioiden perustuslaeissa. Toisaalta ihmisille ei ole voinut kehittyä mitään hälytyskelloja median kautta tulevia valheita vastaan. Siksi olemme nyt niin avuttomia ja historiallisesti uudenlaisessa tilanteessa.
Sotateollisuuden menekinedistämisorganisaatio
Suomessa käynnissä oleva median keskittyminen lisää myös natottamisen helppoutta. Nato, tuo USA:n sotateollisuuden menekinedistämisorganisaatio, esitetään suorastaan rauhanjärjestönä kuten yhteistyökumppaninsa EU:kin.
Tosiasiassa Naton tehtävä on ylläpitää jännitystä ja vähintäänkin pikkusotia maailmassa. Pitää löytää ja keksiä vihollisia. Neuvostoliiton viimeinen presidentti totesikin USA:ssa käydessään, että teen teille pirullisen tempun. Otan pois vihollisen.
Tuon jälkeen Nato ja EU ovat saartaneet ja ärsyttäneet Venäjää uusilla jäsenmaillaan, tutka-asemillaan ja mm. Georgian sodalla.
Tarve kunnollisen vastustajan löytämiseksi on suuri, sillä ei Afganistanissa tai Irakissakaan voi ikuisesti oleskella. Nämä sodat ovat kuitenkin tehneet sotateollisuudelle suuren palveluksen, ovat olleet onnistuneita operaatioita, joten maat voitaneen jo vaikka jättää oman onnensa varaan.
Ensimmäisen Saddam Husseinia vastaan käydyn sodan jälkeen silloinen USA:n presidentti, isä Bush, totesi, että tällainen sota tarvitaan kerran viidessä vuodessa. Niinpä Irakin valloittaminen jätettiin sitten pojalle, jonka syyt hyökätä olivat täysin valheellisia.
Mister Europa ja asekauppias
EU:n synnyttämisvaiheessa 90-luvulla Länsi-Euroopan merkittävin poliitikko oli Saksan liittokansleri Helmuth Kohl, Mister Europaksi kutsuttu. Hänen lähelleen kuvissa tungeksittiin. Kohl joutui kuitenkin poistumaan äkisti kuvista, kun paljastui, että kansainvälinen asekauppias rahoitti hänen politiikkaansa.
Tällä hetkellä EU, tuo rauhanjärjestö, käy virallisestikin omissa nimissään kahta siirtomaasotaa Afrikassa, Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Siellä pitää nyt olla pieni määrä suomalaisiakin. YK on syrjäytetty rauhanturvaamisasioissa täysin. YK:sta saattaisi olla haittaa omaisuuksien ohjailussa.
EU:n ja lännen edustajat kävivät myös Länsi-Ukrainassa innostamassa mielenosoittajia kaatamaan vaaleilla valittu presidentti. Siellä myös ammuttiin samoilla aseilla niin mielenosoittajia kuin poliisejakin ja lisättiin tällä tavoin raivoa ja väkivaltaisuuksia.
Puhelinkeskustelussa EU:n ulkoasiainhoitaja Catherine Ashtonin kanssa Eestin ulkoministeri Urmas Paet paljasti saamansa tiedon, että tarkka-ampujat olivat ilmeisesti uuden hallinnon palkkaamia.
Puhelu hakkeroitiin ja tuli julkisuuteen kevättalvella. Ashton totesi puhelussa: ”Luulen, että me emme halua tutkia sitä.”
Ukraina on kohtalaisen keinotekoinen valtio. Etelässä toteutui nyt Krimin venäjänkielisten tahto, ja sitä kunnioitan. Länsi-Ukraina haluaa selvästikin liittyä EU:hun. Saallittakoon se, vaikka tekivätkin siellä väkivaltaisen vallankumouksen. Itä-Ukraina on sitten historiallisesti ja kielellisesti toista maata. Jos se haluaa liittoon Venäjän kanssa, niin miksei se voitaisi hyväksyä?
Jos itseään suurvaltana pitävä Venäjä lähtee sotilaallisesti mukaan Itä-Ukrainaan, niin kaikki tahot lännessä eivät suinkaan ole siitä pahoillaan.
Kurjien kurjistamista
Puppua on myös Kreikan tukeminen. Jokaisen asioita seuranneen piti tietää, että suurelta osin ulkomaisille pankeille tukirahat valuvat, ja että IMF:n, Maailmanpankin ja Euroopan keskuspankin vaatimat ”rakenneuudistukset”, joita Suomen hallituskin tuki, tarkoittivat väestön kurjistamista eikä talouskasvun edistämistä.
Samaa lääkettä oli käytetty huonolla seurauksella jo niin monta kertaa eri puolilla maapalloa, että jokaisen talousministerin piti olla tuloksesta tietoinen. Oleellista olikin nyt jälleen yksityistämisen edistäminen ja elintasohaitarin kasvattaminen.
Valtiosopimus Kreikan kanssa
Kreikan tukemiseen liittyy sellainenkin puppu, että ulkoministeriömme julkaisi helmikuussa 2012 tiedotteen ja valokuvan, jossa solmittiin valtiosopimus Kreikan ja Suomen välille Suomen Kreikalta saamista vakuuksista.
Allekirjoittajana kuvassa oli Suomen puolesta valtiovarainministeri Jutta Urpilainen.
Itse sopimus julistettiin salaiseksi. Jotkut tekivät vakuuksien salaisuudesta valituksen ja oikeus julistikin sopimukset pääosin julkisiksi. Mitään valtioiden välistä sopimusta ei kuitenkaan löytynyt, vain pankkien kanssa tehdyt sopimukset. Kun Helsingin Sanomat tämän kertoi, Urpilaisen ja Venizeloksen bluffikuvalla varustettuna, niin lehden päätoimittaja erotettiin kahden viikon kuluttua. Samalla viikonlopulla erotettiin myös Demari-lehden päätoimittaja.
Tapahtumasta on kerrottu seikkaperäisesti toisinajattelija.fi blogissa keväällä 2013, mutta tapahtumahan on niin häpeällinen ja poliittisesti merkittävä, että varsinainen media ei voi siitä isoja uutisia enää tehdä. Hesarin tapaus riitti. Natsi-Saksan periaate isoista asioista tiedottamisesta pitää.
Vakuussopimuksesta tuli siis pannukakku, grease cake.
Lisää työttömiä
Kansalaisia itkettää ja naurattaa talouseliittimme pyrkimys hoitaa maan taloutta lyhentämällä opiskeluaikoja ja nostamalla eläkeikää. Vierastyövoimalla on samalla vapaa pääsy maahan, ja maassa on luokkaa 400 000 työtöntä. Tarvittaessa koko Eurooppa, oikeastaan koko maapallokin, on työvoimareservinämme, jos pula työvoimasta joskus yllättäisi.
Terveyskeskuslääkäreistä on kyllä pulaa ja joistakin muistakin erikoisammattilaisista. Kun ei ole koulutettu tarpeeksi, niin on voitu luoda markkinat yksityiselle bisnekselle. Se on tärkeintä, ja kaikki on tarkoituksellista.
Klikkaa kuva suuremmaksi
Vakaa valuutta
Media ja poliitikot väittivät kymmenisen vuoden ajan, että euro on vakaa valuutta. Niin teki vielä marraskuussa 2013 oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Kokkolassa. Selitti, että euro on hyvä ja vakaa.
Jotenkin sitä odottaisi oikeusministeriltä normaalia enemmän rehellisyyttä.
Todellisuudessa euron arvo dollariin verrattuna oli noussut välillä 2001-2008 ääriarvojen mukaan laskien 94 prosenttia. Siis aivan hirmuista! Ikäänkuin palkkamme olisi lähes kaksinkertaistunut amerikkalaisiin verrattuna.
Sittemmin euro on devalvoitunut parisenkymmentä prosenttia, mutta aivan yliarvostettu se edelleen on, ja turismimaat kärsivät eniten. Kreikan kansaa rangaistaan eurosta, mikä valuutta sopii vain Saksalle.
Mahdollisen ja mahdottoman yksityistäminen
Juuri kaiken mahdollisen ja mahdottoman yksityistäminen on kaiken tavoitteena. Julkisen sektorin, kuntien ja valtioiden alasajo. Valta rahalle. EU on tässä projektissa hyvä työväline, kuten toisetkin vastaavat yhteenliittymät maapallolla. Samaa edistävät esimerkiksi järjestöt IMF, WB, WTO, bilderbergeistä ja vastaavista puhumattakaan.
Yksi osa yksityistämiskampanjaa on valtion omaisuuden myyminen ja lahjoittaminen. Jostain syystä yleensä ulkomaille. Hulluin lahjoitus tapahtui norjalaisille, kun annettiin mitättömästä hinnasta Kemiran lannoiteteollisuus ja samalla miljardien arvoinen Soklin malmiesiintymä.
Ostettiinhan tosin meille kalliilla myös ilmaa eli tarpeettomia taajuusoikeuksia Saksasta. Silloinen kykypuolueen vastuuministeri on nyt korkea-arvoinen valtion virkamies.
Pelastakaa Rautaruukki!
Tällä hetkellä tyhmin ja tuhmin hanke on fuusioida Rautaruukki ruotsalaisen SSAB:n kanssa siten, että suomalaisten äänivalta ei tulisi vastaamaan sijoitetun omaisuuden määrää. Samalla lahjoitettaisiin Rautaruukin hallitsema arvokas tietotaito kilpailijalle. Sehän otettaisiin sitten käyttöön myös Ruotsin puolella.
Yrityksistä SSAB on tehnyt negatiivista tulosta. Rautaruukki on sen sijaan näinä huonoinakin vuosina tulouttanut valtiolle kolmen vuoden aikana yhteensä 72 miljoonaa euroa. Kysymys on siis lypsävästä lehmästä, mikä ei nyt valtiontukea tarvitse.
Ministeri Jan Vapaavuori (kok) on lennellyt Koreassa saakka, kun haluaa valtion tukevan taloudellisesti Turun telakkaa. Hänen mielestään telakka on maalle strategisesti tärkeä. Eikö sitten paljon paremmin Rautaruukki ole strategisesti tärkeä? Sehän tuottaa rautaa telakallekin, toimii hyvinkin monella paikkakunnalla ja työllisyyden kannalta vaikeilla alueilla.
Rautaruukki on varmasti strategisesti ja aluepoliittisesti tärkeämpi. Kaiken lisäksi sen säilyttämiseen suomalaisten hallussa ei tarvita lainkaan rahaa, vain tahtoa.
Mihin ulottuu hallituksen Suomi?
Kai yksityistämishalujen lisäksi täytynee olla jokin muukin syy vimmaan myydä ja lahjoittaa valtion omaisuutta ulkomaille ja länteen. Voisiko taustalla olla niin hullu ja vainoharhainen, russofobinen ajatus, että kun maasta tehdään lännen siirtomaa, niin sitten länsi puolustaa, kun pirullinen ryssä hyökkää? Otan mielelläni vastaan muita selityksiä.
Soini-ilmiö on puppua
Puppua on myös koko Soini-ilmiö. Perussuomalaisten nousu perustuu median harjoittamaan propagandaan ja valheeseen. Soinista tehtiin maan ainut EU-jäsenyyden vastustaja, vaikka mies ei ole koskaan esittänyt EU:sta tai eurosta eroamista.
Haluttiin, että ihmiset äänestävät vaaratonta, vain ministeriksi pyrkivää Soinia ja hänen puoluettaan, jolloin todelliset vaihtoehdot eivät pääse esiin.
Kun ihmistä on näin jymäytetty, niin miten hän mahtanee toimia? No yksi kieltää jymäytyksen. Ei suostu uskomaan kuulemaansa tai lukemaansa. Toinen kääntää omia mielipiteitään enemmän EU:ta ja Natoa myötäileviksi, jotta olisi samassa linjassa puheenjohtajan kanssa. Kolmas alkaa murjottaa eikä äänestä seuraavissa vaaleissa, ei ehkä koskaan.
Nämä kaikki ovat valtaeliittimme toivomia reaktioita. Joku kuitenkin antaa itselleen erehdyksensä anteeksi ja vaihtaa puoluetta.
Anders uusliberalismin mainosmiehenä
Tämä teksti syntyi Kokkolan jokavuotisen Chydenius-seminaarin innoittamana.
Anders Chydeniuksella pyritään siis perustelemaan EU-jäsenyyttä ja täydellistä vapaakauppaa. Hänhän oli tienraivaaja ja toisinajattelija. Hän oli pienen ihmisen puolella ja halusi päästä eroon merkantilismista ja feodalismin jäänteistä.
Hän kritisoi pappina kirkkoa ja yhteiskuntaa kuin Kai Sadinmaa nykyisin. Uskon, että hän olisi kritisoinut myös niitä piispoja, jotka ryhtyivät kannattamaan EU-jäsenyyttä. On siis mielestäni suuri vääryys tehdä hänestä tänä päivänä täydellisen vapaakaupan airut ja sitä kautta uusliberalismin kannattaja.
Tottakai kauppaa tarvitaan, mutta tappiokseen sitäkään ei kannata harjoittaa eikä tarvitse hyväksyä rahan ylivaltaa.
Voin väittää, että Anders olisi nimennyt 90-luvun laman ensimmäiseksi integraatiolamaksi ja nykyisen toiseksi. Olen myös suorastaan varma, että tämän päivän eliittimme ei tuntisi Andersia, jos tämä vastaan tulisi.
Mauri Nygård
www.toisinajattelija.fi
mnyg@pp.kpnet.fi
