30.1.2013
SUDEN SUOJELULLA EI OLE LEGITIMITEETTIÄ
Wikipedian mukaan sivistyssana legitimiteetti voidaan nähdä kansalaisten tosiasiallisena hyväksyntänä järjestelmää kohtaan. Susien nykyisen tasoisella suojelulla ei ole läheskään kaikkien hyväksyntää. Voidaan siis lohkaista, että susilla ei ole maaseudulla legitimiteettiä.
Monen mielissä legitimiteetti katoaa sudelta tai muulta suurpedolta, kun tämä syö kotieläimen tai lemmikkieläimen, useimmiten koiran. Tai kun lauma alkaa pyöriä nurkissa niin, ettei koululaisia uskalla jättää yksin koulutielle. Tai kun marjaan pitää mennä arastellen ja tiukuja soitellen.
Vuosittain paljastuu viitisenkymmentä tapausta, kun sudet ovat tappaneet koiran, usein arvokkaan metsästyskoiran.
Monien mielestä EU:n antama tiukka suurpetojen suojelulaki ei siis ole oikein, vaan ”meitä on kohdannut vääryys”.
Ihmetellään myös suomalaisia ns. luonnonsuojelijoita. He kun siirsivät Suomenselälle ensin metsäpeuroja ja kannan vahvistuttua siirtoistuttivat tänne myös karhuja ja ahmoja. Nämä siirtoistutukset tiedän varmasti tosiksi. Sen sijaan huhuttu susien siirtäminen tuntuisi tarpeettomalta, sillä nämä kulkevat omin jaloinkin aivan uskomattomia matkoja ja löytävät ruoka-apajan ominkin toimin.
Luonnonsuojelijat loivat siis tarkoituksella tänne suuren ja verisen gladiaattorikentän. Onko se luonnonsuojelua?
Voidaan puhua panettelumielessä vähintään yhtä oikeutetusti verenhimoisista luonnonsuojelijoista, kuin puhutaan verenhimoisista metsästäjistä.
Olen pitänyt itseänikin luonnonsuojelijana. Ansiostani on perustettu muutama suojelualuekin, ja erään maailman pohjoisimpiin kuuluvan tervaleppämetsikön suojeleminen on parhaillaan vireillä. Silti en voi ymmärtää, mitä tunteita suojelija voi kokea tietäessään, että siellä ne sudet tai muut suurpedot nyt raatelevat ja syövät metsäpeuroja. Ahma sitä paitsi tappaa vain tappamisen ilostakin.
Ns. suojelijat selittävät toisilleen, että suden määrän lisääminen on välttämätöntä näiden geeniperimän turvaamisen vuoksi. Tämä selitys on kuitenkin täyttä puppua, suomeksi valetta. Sudet eivät osaa lukea eivätkä siis kunnioita itärajaa. Siellä samaan populaatioon kuuluu lähes koko laajan Venäjän ja Siperian katras Vladivostokiin saakka. Ei susi ole kuolemassa sukurutsaukseen.
Toki luontokuvaajia ja matkailubisnestä varten olisi suotavaa, että Kuhmon erämaissa olisi jonkinlainen määrä susia, mutta koko muu Suomi voitaisiin pitää täysin susivapaana, kuten Etelä-Suomen asukkaat haluavat ja näköjään hyvin pitkälle saavatkin pitää omat nurkkansa suurpedoista vapaina. Sinne eksyneet lopetetaan tai siirretään muualle.
Suden suojelu on ylittänyt rajan, jota luultavasti useimmat maaseudun ihmiset eivät voi pitää legitiiminä. Niin sitten Perhossa rikottiin lakia. Tehtiin samaa, mitä isoiset edellä Arkadianmäellä mm. perustuslakia rikkoessaan.
Sama on tilanne myös kanahaukan tapauksessa. Metsästäjät tietävät, että suurin osa riekoista (RKTL:n tutkimuksessa 68 %) kuolee kanahaukan kynsissä. Vallitsee intressiristiriita. Niinpä olen kuullut eri puolilta maata päätöksistä, että meidänkin kylässä päätettiin rauhoittaa kanahaukka. Ymmärsin, mitä puhuja tarkoitti.
Mauri Nygård
fil.lis.
Kokkola
