Onko maapallo rajallinen vai rajaton, oli keskustelujen kestoaihe, kun olin IPUn hallituksessa ja kun laadittiin puolueelle ohjelmia. Halusin tehdä eroa varman maailmanlopun ennustajiin, ja jotkut olivat voimakkaasti kanssani eri linjoilla. Toinen aihe, jossa oli linjaerimielisyyksiä, koski maahanmuuttoa. Sovelsin suolavertausta, tai halusin sovellettavan: ”Maahanmuuttajat ovat kuin suola keitoksessa. Ripaus suolaa tuo keiton omat hyvät maut esille, mutta pitää varoa, ettei suolaa lorahda liikaa, yli keiton kestokyvyn.”
Kevään 2015 eduskuntavaaliohjelman laadinnan yhteydessä keskustelun laineet kävivät korkeina. Toisten tekstejä en voi julkaista, mutta satuin nyt törmäämään normaalia pitempään omaan sähköpostiini, jonka olin lähettänyt puolueen hallitukselle marraskuussa 2014, ja tämän voin julkaista. Aihehan on nyt edelleen hyvinkin ajankohtainen vuoden 2017 alussa, jolloin Vihreät on rynninyt suurimmaksi gallup-puolueeksi Helsingissä.
23. marraskuuta 2014 13.14 Mauri Nygård <mnyg@pp.kpnet.fi> kirjoitti:
Laitan yhden "mietinnön" sekä tähän alle että liitteeksi.
Terveisin Mauri
Mauri Nygård 22.11.2014
Lisää vettä myllyyn:
Onko maapallo rajallinen vai rajaton?
Sitä on väliin vaikea ymmärtää, että toisella ihmisellä ei ole samaa elämänkokemusta kuin itsellä. Niinpä sitä pitää kai moniakin asioita toisillekin itsestäänselvinä, vaikka eivät sitä ole. Toki saatan olla väärässä itsestäänselvinäkin pitämissäni asioissa. Sitä vaan on kovin vaikea havaita ja myöntää.
Minulle on päivänselvää, että mapallo on rajaton, ja olen ihmetellyt, kun se ei ole kaikille muille. On siis ollut kerrassaan vaikea uskoa, että fiksut ihmiset tosissaan toistelevat slogania rajattoman kasvun mahdottomuudesta rajallisella planeetalla. Käymäni muutaman keskustelun jälkeen ymmärrän nyt paremmin, että asiat voivat näyttää ihan aikuisten oikein erilaisilta eri ihmisille.
Yritänpä nyt perustella väitettä, että maapallo on luonnonresursseiltaan ihmisen kannalta käytännössä rajaton. Toisin sanoen, että kaikilla pallon ihmisillä voi joskus olla meidän nykyinen elintasomme ja meillä nykyistäkin parempi. Ja mitä se elintaso olisi: sitä, että kaikilla olisi lämmin asunto ja siellä tekniikan ihmeet, kenties auto, mikäli tekniikan uusi ihme ei sitä syrjäytä, kaikki ihmiset pääsisivät helposti lääkäriin ja kaikkia hoidettaisiin, kaikille voitaisiin tarjota hyvä koulutus, ihmiset voisivat matkustella, olisi kakkosasuntoja ja kolmansiakin, ruokaa ja juomaa olisi kaikille yllinkyllin, luonto voisi hyvin, se olisi myrkytön ja saasteeton, jne.
Jos sanomme, että maapallo on rajallinen, siis nykyinen, niin tuota hyvinvointia ei voida kaikille taata. Ekokatastrofi olisi jossain vaiheessa varma.
Ekokatastrofi on mahdollinen, vaikka maapallo olisi rajatonkin. Ahne ihminen voi ylittää tieteen, tekniikan ja luonnon kestokyvyn. Uskon kuitenkin tieteen mahdollisuuteen.
Onko maapallolla malttia vaurastua?
Jos fiksusti menetellään ja tyydytään sopivan hiljaiseen etenemiseen, niin meillä on mahdollisuus yhteiskuntaan, Suomessakin, jossa köyhät rikastuvat, työttömät saavat työtä ja kaikilla menee ainakin aineellisesti entistä paremmin. Jos tyydymme luonnon hyödyntämisessä tieteen ja tekniikan kasvuvauhtiin ja käytämme tekniikkaa luonnon säästämiseen ja jo aiheutettujen tuhojen korjaamiseen. Jos siis maapallolla on malttia vaurastua, kuten Kekkonen sanoisi.
Mitkä seikat puoltavat näkemystä? Lyhyesti sanottuina historia, nykyiset keksinnöt ja luonnonvarat.
Ihmislaji on parisataatuhatta vuotta vanha. Koko sen ajan ihminen on tehnyt uusia keksintöjä. Jo tätä ennen oli keksitty mm. tulen osittainen hyväksikäyttö. Homo Sapiens levisi ja lisääntyi alkuunsa nopeasti, mutta sitten ympäristössä tapahtui jotain ja lajin lukumäärä putosi muutamaan kymmeneen tuhanteen yksilöön. Siinä oli silloin ihmislajin kasvun raja.
Ihminen oppi kuitenkin käyttämään luontoa paremmin hyväkseen. Niinpä Suomen alue pystyi elättämään miljoona ihmistä vuonna 1820. Nyt samalla alueella asuu viisi miljoonaa. Kaikki eivät toki kuitenkaan Suomen omien resurssien ansiosta, mutta tähän ei nyt tarvitse takertua. Paljon enemmän eläisi kuin vuonna 1820, vaikka rajat olisivat täysin suljetut. Tämä on mahdollista tieteen ja tekniikan kehittymisen johdosta.
Ihminen on toki myös hävittänyt luonnonresursseja, etenkin metsänhakkuun ja lampaiden avulla, mutta onneksi resursseja, vihreää luontoakin, on vielä jäljellä, ja olosuhteet voivat parantuakin. Niinpä eteläisen ja läntisen Suomen metsävarat olivat todella vähissä 1700-luvulla, mutta tilanteen tiedostamisen ja elinkeinojen muutoksen kautta nyt maassamme on metsiä enemmän kuin koskaan. Samoin vesistömme ovat nyt paremmassa kunnossa kuin 1970-luvulla.
Tällä hetkellä luontoa saastutetaan pahiten parhaillaan teollistuvissa maissa. Idän suurkaupungeista saadaan järkyttäviä kuvia. Vastaava kaupunki-ilma hiilenpölyineen oli aikoinaan myös Lontoossa, ja vaikka ilmanlaatu edelleen saattaa olla siellä väliin kehno, niin kuitenkin ihminen on soveltanut tekniikkaa siten, että nyt sielläkin ollaan puhtaudessa uudella tasolla, vaikka asukkaiden määrä on moninkertaistunut.
Loppuuko ruoka?
Joku saattaa arvella, että ruoka kumminkin loppuu. Ei se hevin lopu, jos fiksuja ollaan. Syötävää ruokaa on valmistettu myös puiden lehdistä. Ruokaa, proteiinia, tuotetaan myös puusta. Syömme jo nyt sitä jonkinverran ja kotieläimet rehuissaan enemmänkin. Merissä voimme kasvattaa eläinten ja isojen kasvien ohella leviä. Jos siis hätä tulee. Tämä ei tarkoita, etteikö tälläkin hetkellä kärsittäisi nälkää jossain päin maapalloa. Kyse on kuitenkin vaan jakeluongelmasta.
Vaan kun öljy loppuu, niin siihen loppuu maanviljelyskin, tietää moni, vaan ei sekään niin ole, mielestäni.
Jos poliittisista tai muista syistä öljyn tuotanto tai kuljetus pysähtyy yht`äkkiä, niin silloin todellakin tulee pian pula ruuasta. Ei tällöinkään silti ole kysymys siitä, että maapallon rajat olisivat tulleet vastaan. Kenties ihminen tyhmyyksissään ryhtyi sotimaan isoa sotaa. Vihollisen hankkiminen sotateollisuudelle onkin koko ajan käynnissä. Meilläkin naapurimaan mustamaalaaminen ja natotus on aivan hirveetä.
Vaikka nykyisin suuruusluokaltaan puolet maapallon energiasta saadaan öljystä, niin öljyn loppuminen ei kuitenkaan ole ylitsepääsemätön ongelma, jos fiksusti menetellään, sillä energiaa on kaikkialla. On auringonvaloa, aaltoja, merivirtoja, tuulta, lämpötilaeroja, geotermistä lämpöä ja fossiilisia monessa muodossa, esimerkiksi merenpohjan metaaninuudeleina. Fossiilista hiiltä on Suomessakin grafiittina, mutta sitä ei ole haluttu ottaa käyttöön. Suomessa tietenkin ovat myös merkittävät bioenergiareservit. Öljyä saadaan myös maaakaasusta ja kivihiilestä, jos halutaan. Jo Hitlerin Saksa teki kivihiilestä öljyä ja viimeksi suuressa määrin Etelä-Afrikka kauppasaarron aikana. Kivihiiltä ja kaasua riittää pallolla vielä pitkäksi aikaa, jos niitä vaan halutaan käyttää. Energiaa on maan magneettikentässäkin, kunhan vain opitaan hyödyntämään.
Teknisillä parannuksilla energiaa opitaan myös säästämään. Led lamput ovat tästä hyvä esimerkki. Ledin ansiosta maapallon rajat siirtyivät taasen hitusen kauemmas. Tällä hetkellä ei ole nähtävissä, että ihmisluontoon kuuluva uteliaisuus, keksinnöt ja tiede johonkin katoaisivat tulevaisuudessakaan.
Me päätämme
Yhteiskuntaa voidaan ohjailla uusiutuvaan energiaan julkisen vallan toimesta. Suomen tuki tuulienergialle meni kyllä jo överiksi.
Polttoaineiden käytössä oli suurin ongelma 70-luvulla rikki. Sen vuoksi silloin haluttiin kieltää hiilen käyttö. Sitten ryhdyttiin kaikessa hiljaisuudessa syöttämään kalkkia polttoprosessiin, ja rikkiongelma likimain ratkesi siihen. Siis näin yksinkertaisella innovaatiolla maailman rajat siirtyivät taasen hitusen etäämmälle.
Nythän suurin huolenaihe on hiilidioksidi. Sen merkityksen sanotaan olevan ilmakehän kasvihuonekaasuista 9-26 prosenttia. Osa kaasuista tulee ihmisen toimesta, osa luonnosta tulivuoret, suot ja maaperä yleensäkin mukaan lukien. Myös metaani on kasvihuonekaasu ja 20 kertaa pahempi kuin hiilidioksidi. Metaania syntyy mm. soitten pohjilla. Jos turve poltetaan ihmisen toimesta, niin kaasuista syntyy lähinnä vain hiilidioksidia.
Lämpeneminen
Ilmakehän lämpeneminen on ilmiö, johon on syytä suhtautua vakavasti, vaikka ihmisen merkityksestä ei täyttä varmuutta olisikaan. Varmuuden vuoksi olisi hyvä päästä mahdollisimman vähän ksvihuonekaasuja tuottavaan yhteiskuntaan. Tai sitten kaasut on otettava talteen ja varastoitava. Atomienergia ei tässä ole ratkaisu, sillä tosiasiassa se tuottaa hiilidioksidia kuten fossiilisetkin. Hiilidioksidituotannon huippu ajoittuu vaan voimalaitoksen rakennusvaiheeseen. Fossiilista hiiltä irtoaa ilmakehään myös tuulienergiasta, kuten jossain määrin kaikesta energiantuotannosta, bioenergiastakin.
Saattaa käydä niin, että maapallo lämpenee ylenmäärin ja saamme ongelmia. Tarkoittaako se sitten, että kasvun rajat on saavutettu?
No ei, jos toimimme ennalta varautuen ja jos toimillamme hidastamme muutosta, jos nyt maapallon lämpötila ylipäätään on ihmisen vallassa. Tietomme luonnosta ja tekniikasta kasvaa muutaman prosentin vuosivauhtia, ja jos nyt tyytyisimme tarpeeksi hitaaseen hyvinvoinnin kasvuun ja uusiutuvaan energiaan, niin lämpökatastrofiakaan ei ihmisen johdosta tulisi. Jos taasen jokin luonnonkatastrofi tulivuorenpurkaukset ja meteoriitit mukaan lukien sysää meidät keskiajalle, niin sieltä voimme sitten nousta tietoa ja kekseliäisyyttä jälleen hyödyntäen ajan kanssa millaisiin elintasosaavutuksiin tahansa. Jos maltin säilytämme.
Metallien kanssa tilanne on sama kuin öljyn. Jokin voi lähes loppua, mutta paljon keksitään uusia materiaaleja tilalle. Muovitkin on varsin tuore keksintö, hiilikuitu vielä tuoreempi. Eikähän aine sinänsä mihinkään häviä.
Pari päivää sitten kerrottiin uudesta postimerkin kokoisesta akusta. Perustui nanoteknologiaan. Kai tarkoitettiin auton akkua. Siinä taasen maapallon resurssien raja hitusen siirtyy, kuten siirtyy koko ajan huomaamattamme pikku parannustenkin kautta. Siis parannusten, joita teemme kotona, työpaikoilla, yhteiskunnan infrastruktuurissa. Paljonko muuten autosi kuluttaa polttoainetta? Paljonko se kulutti 30 vuotta sitten? Näin ne rajat siirtyvät.
Johtopäätös
Johtopäätös on se, että poliittisen puolueen on epärehellistä väittää, että elintason nostaminen pitää kasvun rajojen vuoksi lopettaa tai että elintasoamme pitää alentaa. Että luonnonresurssit ovat rajalliset ja ne loppuvat nyt tähän.
Fiksu puolue on hiton huolestunut maailman ympäristön tilasta ja pelkää ekokatastrofia, mikä ahneen ihmisen vuoksi on hyvin mahdollista ja melkoisen suurella todennäköisyydellä. Samalla kannattaa erottua viheruskovaisista, siis varman maailmanlopun ennustajista, kertomalla, että meillä on kyllä toivoa ja mahdollisuus aineellisestikin parempaan maailmaan, kunhan edetään riittävän hitaasti ja fiksusti. Puolue vois siis esittää toivon näköaloja työttömille, köyhille ja kaikille. Voi kertoa, että onneksi meillä on tiede, tekniikka ja jokaisella aivot. Että käytetään niitä aivoja. Meidän puolue haluaa niitä käyttää!
Korjauskohdat
-Lopuksi esitin tämän alaotsikon alla muutaman konkreettisen muutosesityksen ohjelmaluonnokseen.
